Punkin irrotus, myös videolla

Vieläkin kuulee, että paras tapa irrottaa punkki on peittää se voilla tai öljyllä niin ettei punkin takaosassa olevat hengityselimet saa ilmaa. Tällä keinolla punkki irrottaa hitaasti ja varmasti. Mutta, tukehtuessaan se saattaa oksentaa, ja voi oksentaa myös borrelioita puremakohtaan, joten tautivaaran vuoksi keino kannattaa sulkea kokonaan pois laskuista. Joka vuosi nousee tiedotusvälineissä esiin hyvänä siistinä keinona punkin irrottaminen pumpulipuikolla. Pumpulipuikko kosteana tai kuivana saa punkin irrottamaan vain koska se ei saa ilmaa, jolloin vaarana on punkin oksentaminen ja borrelioosi tartunta, -eli ei järkevä keino ollenkaan.
Tavalliset pinsetit, punkkipihdit ja punkkihaarukat, joita myy alan liikkeet ja apteekit, ovat tehokkaita ja turvallisia poistovälineitä.
Aseta pihti hyvin tarkkaan ihon ja punkin väliin, ja kevyesti vetämällä ja hitaasti kiertämällä, ruuvaavalla liikkeellä vedä punkki ulos. Irrotuskohta saattaa punottaa ja siinä voi tuntua pieni patti useita päiviä, joka yleensä häviää ajan kanssa.
Jos punkin pää tai kärsä jää ihon alle, älä kaivele sitä pois äläkä yritä puristaa sitä ulos. Ihon alle jäänyt punkin osa nousee itsestään pois ruven mukana. Tarkista alue päivittäin, jos se alkaa aristaa tai turpoaa, punottaa ja tulehtuu, ota yhteys eläinlääkäriin.
Puremakohdan desinfiointiin olen käyttänyt alkoholiin kostutettua topstikkua, mutta jos iho on rikki, niin betadine tai vastaava antiseptinen aine on yhtä hyvä, eikä satuta kirvelyllä haukkua. Kädet on syytä pestä homman päätteeksi.
Punkin voit irrottaa myös sormilla, jos kanttia riittää, tai tilanne pakottaa. Se vaatii enemmän aikaa ja rauhallisuutta, ettei punkin pää jää ihoon, koska sormia ei ihan sinne väliin saa. Ota punkista tukeva ote niin läheltä ihoa kuin voit, puhalla karvat pois sormien ja punkin välistä. Hitaasti kiertäen ja hitaasti vetäen tunnet minuutissa tai parissa kun se irtoaa. Varo puristamasta punkkia, koska vaarana on, että se oksentaa puremakohtaan, ja aiheuttaa tautitartunnan.
Itse irrotin kerran punkin Ossista paljain sormin autossa täydessä vauhdissa. Kun Ossi tapansa mukaan pisti päänsä etupenkkien välistä rapsutettavaksi, tunsin kaulassa nyppylän. Komensin Ossin syliin ja aloin sormin vetämään kiertämällä punkkia irti, joka muutamassa minuutissa irtosikin ihan onnistuneesti, mutta....inhotuksen väreet ravistaa vieläkin, -hyihyihyi helkkari!
Onneksi en ollut ajajan paikalla. Nyt on pinsetit aina mukana.

Viljo on tullut takaisin

Viljo katosi retkilleen viime vuoden syyskuussa. Aika lailla me sitä odoteltiin palaavaksi, mutta alkuvuodesta alettiin jo uskoa, ettei enää nähdä sitä ikinä. Yllätys oli täydellinen, kun se juhannuspäivänä ilmestyi vanhalle aurinkopaikalleen terassin seinustalle. Pieniä epäilyksiä sen läsnäolosta heräili jo viikkoja ennen, koska terassilta olivat hävinneet kaikki öttiäiset, pikkukärpäset, hämähäkit ja sen sellaiset. Myös Tomppa viihtyi yllättäen ihmeen hyvin yöaikaan "torkkumassa" tuntikausia terassin ovimatolla.
Viikon ajan Viljo asusteli kuin ennen. Päivisin se köllötteli auringossa, ja iltahämärän aikaan se lähti terassin aidan yli retkilleen, aina samaan aikaan. -Ja sinne se on jäänyt taas, tai sitten asustelee jonkun muun kaapin takana, jota ei täältä ikkunoista näe. Mutta mikä sen mukavampaa kun tietää, että Viljo elelee lähistöllä, -niin me uskotaan. Terassi on edelleen puhdas ötököistä, eikä tarvinne Tompalta kysellä, mitä se sinne pimeälle terassille vieläkin öisin tiirailee. -Viljoo varmaankin tiirailee.

Tuulettimen asentaja hommissa

Kaikki on rekisteröity, -eikä karkaa nippelit!

Kissan ikä ihmisen vuosissa

Kissan biologinen ikä riippuu ravinnosta, terveydentilasta, geeneistä ja elinympäristöstä. Rotukissa ja maatiaskissa elävät samoilla eväillä yhtä pitkän elämän. Eri roduilla perimä ja kehitys, sekä jalostukseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa paljonkin. Siamilaisen kissan uskotaan elävän vuosia pidempään kuin persialaisen kissan ja pienen pidempään kuin suuren kissan. Tutkittua varsinaista faktatietoa on vähän, ja niihinkin poikkeuksia löytyy aina. Meidän Trasseli oli persialainen kissa, joka vielä 17-vuotiaana muutti mukanamme tänne espanjan aurinkoon, josta sai nauttia terveenä, auringon lämmössä terassilla makaillen ja uutta maailmaansa tarkkaillen vielä yli kolme vuotta. Huolehtiva perhe, hyvä turvaverkko ja rutkasti onnea tuo aina lisävuosia varsinkin kissan elämään.

Koiran ikä ihmisen vuosissa

Tavallisesti koiran ja ihmisen ikävertailussa on käytetty kerrointa 7, joka onkin suuntaa antava. Koiran elinikä on pidentynyt vuosikymmenien kuluessa, nykyisin on enemmän tietoa ja sitä kautta mahdollisuuksia vaikuttaa elämän pituuteen. Parempaa ruokaa ja hoitoa on runsaasti saatavilla myös erityistarpeisiin. Tiedetään, että pienet koirat elävät yleensä pidempään kuin suuret, ja jokaisella rodulla on rotukohtainen keski-ikä. Lihavuus laskee koiran elinikää ja altistaa sairauksille. Koirat kärsivät elintasosairauksista aivan kuten me ihmisetkin. Koiran pitkään terveeseen elämään voi vaikuttaa yhtälailla kuin omaansakin. Hyvät terveelliset elämäntavat jo pennusta alkaen, eikä vanhuuskaan sitten joskus tullessaan vaivaa niin pahasti.

Tunnetko juhannuksen suosituimmat koirarodut;

Mäyräkoira, kääpiöpilsneri, lapinkullannoutaja, suursnapseri, pullodoggi, jackdanielsinterrieri, karjalankarhukoira, vehnäolutterrieri, trendsetteri ja siperianwhisky.

Juhannuksen koiraharrastus voi myös johtaa hankkimaan vinttipimeenä-koiran ja suomenajokielto-koiran. Jotkut saattavat tuntea myös selvinpäinseisojan, vaikka se onkin melko harvinainen rotu.

HAUSKAT JUSSIT KAIKILLE!

...jonain päivänä minä tämän vielä selvitän....

Ihan kevään värit jo ilmassa

Aamutuimaan 5 astetta ja pureva tuuli. Iltalenkille saa taas kaivaa sadetakin, ovat luvanneet ukkosta mereltä päin ja rankkasateita koko rannikolle. Mutta lunta ei oo! -En oo ikinä nähnyt lunta, enkä kuulemma tykkäis siitä? -Lumi paakkuuntuis naamaan ja korviin, tarttisin haalarin ja tossut...joo, en varmaan tykkäis, en tykkää tästä villiksestäkään.

KISSA PEIJOONI....

Aamutopperossa silmät puoli ummessa kaadoin kahvia mukiin, mutta muki se ei täyty, vaan lorottelee kahvit pitkin pöytää???
Vippaako silmissä vai päässä??? -Ihan ehjän näköinen muki joka puolelta, mutta ei, -oli siinä sittenkin pikkuruinen pyöreä reikä!?? -Siitä se siis liruttaa kahvit pihalle kuin Manneken Pis, -Heureka!Joku täysin aivoton (minä ite) oli laittanut kissojen makupötkön keittiön avohyllyyn, ihan sinne kaikkein ylimmäksi, yli metrin korkeudelle tasosta, näkymättömiin ja kissojen ulottumattomiin (hah-ha-haa).
-No Tomppa tietysti! Freddy ei olisi ylettänyt. Mikä hajuaisti! Eikä ihan helppo nakki yöpimeässä, kun edessä oli mukeja ja kaikenlaista muuta roinaa vaikeuttamassa kisulin puuhia. Mutta onnistuipas pitkäkyntinen nappaamaan makunsa, todistusaineistona lattialla lojui tyhjä kääre.
En vaan oikein käsitä vieläkään, miten mukissa voi olla vaan reikä?, eihän sitä pystyisi tekemään porallakaan hajottamatta koko mukia?... ehkä ammattilainen timanttiporalla pystyisi?
-No, oli se kuitenkin onni, ettei katti telonut itseään. Muuten olen sitä mieltä, ettei tällaiset yllärit sovi ollenkaan ihmiselle aamun varhaisina hetkinä ennen sitä kahvia.

Koiran hampaiden harjaus -helppoa ja nautinnollista!

Pikkuruiselle Ossille hankittiin heti perustarvikkeisiin hammasharja. Koirapoika päätettiin totuttaa päivittäiseen hampaiden harjaukseen, mutta pentu-Ossi oli toista mieltä. Kerta toisensa jälkeen se haukkasi hampaansa tiukasti harjaan kiinni heti kun sitä yritettiin liikuttaa suussa, ja irroitti vasta sitten kun oli pureskellut harjan tärviölle ja kyllästynyt siihen. Monien harjojen ja aikojen kuluttua päästiin siihen, että Ossin hampaita sai harjata, mutta vain tasaisesti nykyttämällä. Hyvän makuiset hammastahnat auttoivat, koska ne maistuivat hyviltä, ja Ossi keskittyi tahnan mussuttamiseen, mutta heti kun tahna loppui sitä piti saada lisää tai homma tyssäsi siihen. -Ei järin tehokasta, eikä järkevääkään. Harjaus oli niin tuloksetonta ja hankalaa, että siihen ryhtymisen motivaatio hipoi jo nollaa, käsikin väsyi tasaiseen nykyttämiseen. Siinä ehti muutaman kerran siunata mielessään, että kone tähän hommaan pitäisi olla, ennen kuin idea kilahti aivoihin asti. -Siis kone!- mutta sähköhammasharjahan ON kone! Heti hakemaan Ossille sähköhammasharja! Kaupassa pistimme valintakriteereiksi hiljaisen äänen ja pyörivät liikkeet, joka teki valinnasta helpon, koska vaihtoehtoja löytyi tasan yksi.
Kotiin päästyämme oltiin niin innoissamme, että se tarttui Ossiinkin, joka iloisena häntä heiluen odotti mitä kivaa on keksitty.
Ossi istutettiin paikalleen, ja viereen otettiin muki haaleaa vettä, johon hammasharjaa kostutettiin. Sitten harja laitettiin kevyesti Ossin sivuhampaiden pintaan, ja käynnistettiin, -jännä hetki. Ossi istui liikkumatta paikallaan, vaikka harja surrasi hampaissa. Silmät suurina, kysyvän näköisinä se ensin ihmetteli uudenlaista toimitusta....ja sitten....se nosti kuononsa ylöspäin ja alkoi ilmiselvästi nauttia. Silmät sirrullaan pikkukoira nautti nii-in, kun kostea harja liikkui hiljaa suristen hampaiden pinnalla justiinsa oikein nykyttäen niin kuin pitikin.
Ossi on kohta 7-vuotias, ja nauttii edelleen täysin siemauksin hampaidensa harjaamisesta. Hampaat ovat valkoiset ja ikenet vaaleat ja terveet. Hammaskiveä ei ole tarvinnut poistattaa vielä kertaakaan. Hampaiden ja ikenien kunto tarkastetaan vähintään kerran vuodessa rokotusten yhteydessä. Viime tammikuussa eläinlääkärillä katsottiin, että pieniä jäämiä plakkia ja joitain tummentumia voitaisiin tämän vuoden puolella poistaa, vaikka ne eivät vielä ole aiheuttaneet tulehdusta, mutta eivätpä sitten aiheutakkaan.

Hampaiden puhtaanapito ja hoito on tärkeää hammaskiven ehkäisemiseksi. Pahanhajuinen hengitys usein viestii hammasongelmista. Pahimmillaan hammaskivi aiheuttaa ientulehduksen, ikenet vetäytyvät, vuotavat verta ja vähitellen hampaita alkaa irrota, tai niitä joudutaan poistamaan. Aina eläinlääkärillä käynnin yhteydessä on hyvä tarkastuttaa hampaiden ja ikenien kunto, jotta liiallinen hammaskivi ehditään poistaa, ennen kuin se aiheuttaa lisäongelmia. Puruluut vähentävät hammaskiven muodostusta, mutta eivät ne, eivätkä muutkaan vastaavat konstit korvaa säännöllistä hampaiden pesua. Hammastahnalla ei ole hygieenistä merkitystä, mutta jos se tekee hammashoidosta miellyttävämmän tai peräti mahdollisen, sitä kannattaa käyttää. Eläimille on omat hammastahnansa, ihmisten hammastahnan fluori on vahingollista ja voi aiheuttaa myrkytyksen.
Sellaiseen perusteellisuuteen kuin omien hampaiden harjauksessa ei kannata edes pyrkiä, pahimmassa tapauksessa haukku sanoo ison EI:n, ja silloin omakin kynnys hoidon aloittamiseen kasvaa. Aloita pentuna, etene hitaasti, etsi sopivat keinot ja välineet, älä tee mitään väkisin tai pakottamalla. Kärsivällisyyttä ja leikkiä mukaan. Alussa voi aloittaa vaikkapa vain yhden hampaan harjauksella, eikä suutakaan tarvitse avata, kyllä se harja sinne ilmankin menee. Tärkeintä harjauksessa on keskittyä hampaiden ulkopintojen puhdistukseen, koska sisäpintoja kielikin puhdistaa. Mutta kaikkein tärkeintä on hoidon päätyttyä antaa aina palkkio ja iloinen mieli.