KOIRANELÄMÄÄ ja KISSANPÄIVIÄ ESPANJASSA.
Arkista tassuttelua -hyödyllisiä vinkkejä ja tietoa Espanjaan matkustaville karvaturreille.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvia Ossin lenkiltä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvia Ossin lenkiltä. Näytä kaikki tekstit

1.6.2015

Hyvä jemma perhosella

  Linnut  pörräilivät viereisissä puissa ja pensaissa, ne lentelivät ristiin rastiin tämänkin pensaan yli ja ohi, napsien lennosta ja oksilta jos jonkinlaista öttiäistä ja hyönteistä, mutta yksikään ei uhannut tätä perhosta. Kun hetkeksi vilkaisin muualle, en paikallistanut minäkään sitä ihan heti uudelleen. -hyvä valinta

31.5.2015

Bougainvillen varjossa

Ossi rakastaa läheisen puiston penkillä löhöilyä ja tuijottelua. Niinpä meille on tullut tavaksi iltapäivän lenkillä, ennen kotiin paluuta, istahtaa pergolan varjoon muutamaksi hetkeksi, moikataan tuttuja ja ollaan vaan, ja katsellaan kaikkea mikä liikkuu. Auringon valo on niin kirkas, että Oskukin melkein haalistuu kuviin, mutta tuo ihmeköynnös ei, sen punaiset kukat hehkuu aina yhtä häikäisevän kirkkaina. Aika vähän oli tänään, tuohon iltapäivän kuumimpaan aikaan väkeä liikkeellä

25.5.2015

Aamulenkillä hämyisessä metsässä


Aurinko ei ole vielä noussut, päivä vasta sarastaa, kaupunki heräilee. Harmaahapsinen ukko köpötti meitä vastaan aamutakissaan ja tohvelit jalassaan, oli varmaan tulossa 24-tunnin kaupalta tuoreet patongit ja sanomalehti kainalossa. Muutama auto on viuhahtanut ohi, mutta puistoon johtava pitkä suojatie saatiin ylittää ilman hoppua. Lintujen sirkutus kuului jo kauas hiljaisessa aamussa.
Puiston puiden tuuheat oksat muodostavat paksun katon, joka suojaa auringolta ja jopa sateelta. Tänne polulle ei kuu kurkista, eikä päivä näe. Siksi me nimitetään tätä puistoa "hämyiseksi metsäksi". Tänne on hyvä tulla kesän polttavaa aurinkoa pakoon ja sateelta suojaan tassuttelemaan.
Keskellä on väljempää, taivas pilkottaa puiden latvoista. Tuolta polun päästä me putkahdetaan takaisin kadulle, ja kipitetään kotiin kahville ja Oskun aamupuurolle.
Aamun hämärässä tultiin, parikymmentä minuuttia oltiin, ja kotiin käveltiin täydellä kuutamolla auringon noustessa. 
-Aivan mahtava alku päivälle!


21.1.2015

Talvisen aamupäivän paisteessa

Voikukat kukkii, ja tienvarret on vihreinä. Auringon säteet tuntuu nii-in hyvältä, että on kiva hetken seisahtaa ja vaan nauttia lämmöstä. Se on 9 astetta, ja varjossa hyytävän kylmä.

ÄLÄ SYÖ niitä lehtiä!!!, komensin Ossia. Hyvin ymmärretty, fiksu koira, -mutustelu loppui kuin seinään, ihan kuin Oskulla ei olisi ollut lehti suussa ollenkaan, vaikka vielä se sieltä pilkottaa.
Täällä tämmöinen tienvarsi salaatti on suurella todennäkoisyydellä rikkaruohomyrkyttäjän käsittelemää, eikä siis terveellistä kuitua ollenkaan.

12.1.2015

Tuikkusilmät

Tyhjän näköinen laatikko teollisuushallin seinustalla
kuvattuna ilman salamaa ja salamalla

13.7.2014

Kirkkopuistoa nuuskimassa

Sunnuntai-aamuisin, jo ennen auringon nousua, mennään Ossin kanssa usein kaupungin keskustaan, niin tänäänkin. Kun katukahvilat eivät ole vielä avanneet, eikä ihmisiä juurikaan liiku, saadaan rauhassa nuuskia paikkoja, ihmetellä ja pysähdellä ilman, että joku ajaa autolla yli, tai kävelee päälle, ja kompastuu Oskuun.
Maa on niin rutikuiva, että varmaan tämänkin yucca palmun juuret ovat nousseet keräämään kaiken mahdollisen ravinnon ja kosteuden ilmasta, ihan vihreähän se muuten on. Eikä se näytä tarvitsevan paljon maaperää juurikasvustoonsa, koska aitarakennelmat ovat kestäneet murtumatta ainakin toistakymmentä vuotta. -Se aika me ollaan tätä kirkkopuistoa on kierretty.
Tässä pensaassa oli vain yksi ainoa kukka, sen varjoisalla puolella, pimennossa. Siitä huolimatta, kukan lumoava hehku loisti jo kauas ainakin kymmenen edestä. Aamuvarhaisella, kun auringon häikäisevä kirkkaus ei vielä haalista värejä, eikä niitä ole pakko katsella tummien aurinkolasien takaa, voi yksi kaunis kukka koskettaa sydämeen asti, niin kuin tämä teki. Minut se sai hymyilemään ja ihastelemaan sen herkkää kauneutta. -Onnellinen aamu. -Kiitos luontoäiti!

6.7.2014

Syy ja seuraus

Niin viedään kuin pässiä narussa...
hihnan kumpaakin päätä, iltapäivän piipahdukselle puistoon.
...tule syyskuu!

4.9.2013

Viikon lymyilijä

Silmät seuraa herkeämättä meitä, mutta kissa ei hievahdakkaan paikaltaan.
Se on ihan varma, ettei me nähdä sitä. Se odottaa kärsivällisesti, kunnes ollaan häivytty melkein näkymättömiin, ja kipittää vikkelästi myyrän matalana, kertaakaan ympärilleen vilkaisematta, popsimaan aamiaisensa...
...mutta tänä aamuna se huomasi, että se on huomattu, ja katosi salamana takana olevaan pöheikköön. 
Palatessamme runsaan vartin kuluttua, mirristä ei näkynyt vilaustakaan, eikä murkinasta ollut jäljellä muruakaan, nopsa katti.

11.8.2013

Hiljainen sunnuntaiaamu kaupungissa

Kello on kohta aamu seitsemän, tuoreen leivän herkullinen tuoksu leijuu leipomoista, oranssipukuinen kadunlakaisija noukkii yksittäisiä roskia pääkadulla, ja nuoripari nuokkuu toisiaan vasten kirkkopuistossa. Ei muita kulkijoita, ei autoja, ei juuri ääniäkään, ei kuulu edes lintujen sirkutusta, -ei kuulu ei, kun tämäkin visertäjä vetelee sikeitä unia keskellä katua, -tätä se kesän lämpö ja kuumuus tekee.

nuh-nuhh...nnuuuhh.....
nuf..nuf..nuuuh??....se heräsi!!

22.5.2012

Haikara bongattu

Tänään aamulenkillä satamassa Ossi tiiraili tapansa mukaan aidan raosta ankkoja, ja minä zoomailin huvikseni mitä eteen sattui, lokkejakin, -ja siihen se haikara istahti rantaravintolan kattoterassin kaiteelle lokin kaveriksi.
Aika pikkuinen lintu, tuskin lokkia suurempi, olisikohan poikanen vielä. Se istuskeli ja käveli vain pienen hetken, sitten se nousi siivilleen häipyen hetkessä näkymättömiin.
-Olihan upea lento, komeat siivet, eikä se lintukaan niin pieni ollut, -lentäessään.
No kuva lennosta jäi ottamatta, kun zoomi oli vielä päällä, eikä meikkä niin nopeasti ehtinyt muutella ja hääräillä kameran kanssa, kun piti nähdä omin silmin se lento.
Haikara on täällä melko tavallinen näky rantakivillä, mutta herkkä pyrähtämään pois, jos sitä lähestyy. Näin läheltä en ole sitä koskaan ennen päässyt näkemään. Nyt me oltiin Ossin kanssa seisty jo jonkin aikaa paikoillamme, ehkä siksi se uskaltautui aamun hiljaisuudessa näinkin liki.
Oma lintutietous on lintukorttiasteella, mutta googletuksen perusteella olettaisin, että tämä pitkäkoipi on Silkkihaikara Egretta garzetta.

15.5.2012

Missä kissa?

...nnuuuhhh...

..mä haistan sen...

...jossain lähellä se hiipparoi...
Moi! -mitä sä siellä teet?

2.5.2012

Erikoinen pariskunta satamassa

Ollaan nähty ne ennenkin uiskentelemassa aamuvarhaisella samassa paikassa. Kauempana, vasta lähestyessään rantaa ne uivat vielä rinnakkain, hyvin lähekkäin, ja juttelevat, pulisevat keskenään. 
Kun rantahietikko lähestyy, rouva siirtyy vanaveteen, ja nousee maihin puolisonsa perässä. 
Rouvaa katsoessa mielessä vilahteli, ankka, sorsa ja kyyhkynenkin.
Kerran kaupungilla auton edestä pyrähti lentoon kyyhkynen, ihan tavallinen harmaa kaupunkipulu, kunnes näin sen siivet alapuolelta, jotka loistivat uskomattoman kirkkaina kaikissa sateenkaaren väreissä.  Toisella kertaa huomion kiinnitti valotolpan nokassa istuva täysharmaa pulu, muuten, paitsi pää oli väritykseltään kuin tropiikin papukaijalla. Ei jokapäiväistä, mutta ei mitenkään tavaton näky näissä oloissa, kun karanneet papukaijat pärjäävät hyvin. 
-Jonain päivänä saan napattua kuvan.