Aktiivisuusranneke, hyvinvointiranneke

Nykyisin me lähdetään Ossin kanssa lenkille matkaa mitaten.
Ikinä en ole ollut fanaattinen kuntoilufriikki, mutta tervellisiin kivoihin juttuihin hurahdan helposti, ainakin kokeilemaan.

Nyt tämä nätti vekotin (Garmin Vivofit) on ollut vajaat neljä kuukautta ranteessani. Se on kevyt, ei haittaa tekemisiä, eikä herätä turhaa huomiota, toisin kuin mallit, jotka muistuttivat jykevyydessään vangin valvontaranneketta.  Ensivaikutelmana lukitus vaikutti kovin heppoiselta, mutta hyvin on pysynyt kertaakaan tippumatta. Laite toimii kimpassa tietokoneen kanssa, jonne synkronoin langattomasti päivittäiset lukemat, jotka tallentuu niin numeroina, kuin käyrinäkin. Niistä saa hyvän kuvan liikkumisistaan pidemmällä aikavälillä. Sivuilla voi osallistua haasteisiin, ja kommentoida suorituksia.

-Nyt saa arvata kuka tänään oli kirjautuessa haastetilaston eka,
-no kukaan muu ei ollut vielä ladannut matkojaan, eli iltaan mennessä tiputaan sijoituksessa ehkä neljänneksi, tai viidenneksi.

Laite mittaa askeleet, kilometrit, kalorit, nukkumisen laatua, ja huomauttaa punaisella viivalla yli tunnin yhtäjaksoisesta paikallaan olosta, jos et liiku viiva kasvaa 15 minuutin välein. Liikkumiseksi kelpaa kävely, sitä ei huijata esim. vatkaamalla.
Heti alkuun oli kiva huomata, että olin arvioinut/arvannut päivittäiset liikkumiseni alakanttiin.
Olen asettanut tavoitteekseni 7500 askelta päivässä, mutta 10.000 ylittyy yllättävän helposti, paitsi nyt 30-40 asteen kesähelteillä se pakkaa jäämään puoleen siitä. Mutta näihin kolmen ja puolen kuukauden  keskiarvoihin olen ihan tyytyväinen.

Kun ennen Oskun kanssa lenkillä saatiin kakit väännettyä, ja tarpeellinen määrä koipea nosteltua, sitä paineltiin suorinta reittiä kotiin. Nyt tulee vilkaistua viimeistään puolimatkassa laitteen lukemia, ja palataankin pidennettyä reittiä takaisin.
Ei se orjuuta, mutta koukuttaa hyvällä tavalla. Se motivoi pysymään tavoitteessa, mutta tavoitteenhan määrään minä itse. - Ihan hyvä ostos.