Punkin kanssa aamulenkiltä kotiin

Ei se valkosipuli kaikkia punkkeja yrittämästä estä.

Tämä pieni pirtsakka yksilö oli ensimmäinen vuosiin, sitten valkosipulin aloittamisen.
Pari tuntia se oli ehtinyt vaeltaa Ossin turkissa, kunnes huomattiin se silmän yläpuolella karvoissa roikkumassa. Laiha läpinäkyvä kroppa viestitti, ettei makoisaa puremakohtaa ollut löytynyt. Eikä Ossikaan vielä iltaan mennessä ole ihmeemmin rapsutellut.

-Hyvä ettei maistunut Ossi hyvälle. Tyytyväisenä lisäsin taas Oskun ateriaan päivittäiset pari pikkuista valkosipulipuristetta.
Valkosipulista

Haikara bongattu

Tänään aamulenkillä satamassa Ossi tiiraili tapansa mukaan aidan raosta ankkoja, ja minä zoomailin huvikseni mitä eteen sattui, lokkejakin, -ja siihen se haikara istahti rantaravintolan kattoterassin kaiteelle lokin kaveriksi.

Aika pikkuinen lintu, tuskin lokkia suurempi, olisikohan poikanen vielä. Se istuskeli ja käveli vain pienen hetken, sitten se nousi siivilleen häipyen hetkessä näkymättömiin.
-Olihan upea lento, komeat siivet, eikä se lintukaan niin pieni ollut, -lentäessään.

No kuva lennosta jäi ottamatta, kun zoomi oli vielä päällä, eikä meikkä niin nopeasti ehtinyt muutella ja hääräillä kameran kanssa, kun piti nähdä omin silmin se lento.

Haikara on täällä melko tavallinen näky rantakivillä, mutta herkkä pyrähtämään pois, jos sitä lähestyy. Näin läheltä en ole sitä koskaan ennen päässyt näkemään. Nyt me oltiin Ossin kanssa seisty jo jonkin aikaa paikoillamme, ehkä siksi se uskaltautui aamun hiljaisuudessa näinkin liki.

Oma lintutietous on lintukorttiasteella, mutta googletuksen perusteella olettaisin, että tämä pitkäkoipi on Silkkihaikara Egretta garzetta.

Missä kissa?

...nnuuuhhh...

..mä haistan sen...

...jossain lähellä se hiipparoi...

Moi! -mitä sä siellä teet?

Ruokalabyrintti ja raksupallo

Ei hassumpi idea, minähän innostuin heti. Nyt saa kissat vähän virikkeitä ruokailuunsa, ja pääsevät "metsästämään" ruokaansa.

Tomppa tuskin malttoi odottaa, että saatiin laitteet kasaan ja toimintaan. Siitä hetkestä kun saatiin raksut sisään, alkoi parin päivän innokas pallottelu ja labyrintistä kaukaloon tippuvien raksujen ropinaa kuultiin yölläkin.
Mutta sitten se tasaantui, ja saatiin nähdä, kuinka ison kissan tassu taipuu raksuja noukkimaan mieluiten laiskan pulskeasti makuuasennossa.

Raksupalloa Tomppa huitaisee ohikulkiessaan puolittain huolimattomasti, ottaa sen mitä tulee, ja kyttää vielä hetken, josko sieltä vieläkin, -jos ei, niin ei, ja se jää siihen.

Ei kovin liikunnallista, eikä vaikeaakaan, mutta virikkeellistä harmitonta huvia arkeen.
Varsinkin, kun nyt runsaan puolen vuoden kuluttua näiden hankkimisesta kissan paino on pysynyt ennallaan.
Freddy ei koske kumpaisenkaan. Freddyn mielestä ruokaa syödään oikeaan ruoka-aikaan, ruoka pitää olla sen omassa kupissa, eikä ruualla leikitä, ja sillä siisti.

Erikoinen pariskunta satamassa

Ollaan nähty ne ennenkin uiskentelemassa aamuvarhaisella samassa paikassa. Kauempana, vasta lähestyessään rantaa ne uivat vielä rinnakkain, hyvin lähekkäin, ja juttelevat, pulisevat keskenään. 

Kun rantahietikko lähestyy, rouva siirtyy vanaveteen, ja nousee maihin puolisonsa perässä. 

Rouvaa katsoessa mielessä vilahteli, ankka, sorsa ja kyyhkynenkin.

Kerran kaupungilla auton edestä pyrähti lentoon kyyhkynen, ihan tavallinen harmaa kaupunkipulu, kunnes näin sen siivet alapuolelta, jotka loistivat uskomattoman kirkkaina kaikissa sateenkaaren väreissä.  Toisella kertaa huomion kiinnitti valotolpan nokassa istuva täysharmaa pulu, muuten, paitsi pää oli väritykseltään kuin tropiikin papukaijalla. Ei jokapäiväistä, mutta ei mitenkään tavaton näky näissä oloissa, kun karanneet papukaijat pärjäävät hyvin. 

-Jonain päivänä saan napattua kuvan.