IIIIKKK!!! Torakka!!!

Tomppa istui ja tuijotteli käytävän nurkkia jo alkuillasta, mutta mitäs ihmeellistä siinä oli, sillä on aina niitä kissojen juttuja, joita ihminen ei vaan nää.
Me mentiin nukkumaan yhdentoista tietämillä, kuten tavallista. Yhden maissa heräiltiin kummastelemaan outoja tömähdyksiä ja ääniä? -Meiltä ne tuli, eikä kissat näyttäneet olevan nukkumassa, huomattiin. Mitä hemmettiä ne melskaa keskellä yötä, kompasteltiin unisina ihmettelemään? Molemmat istuivat kuin tattiaiset keskellä eteisen lattiaa, ja yht'äkkiä Freddy loikkasi pöydälle, ja siitä tiskille, -Tomppa viivana perässä. Samantien molemmat ampaisivat keittiön baaritiskille silmät nauliutuneina katon rajaan. -Nyt mekin nähtiin! -KAUHEAN kokoinen torakka kökötti kattolistan kupeessa, ainakin kahdeksansenttinen iljetys tutisevine tuntosarvineen.
Kun ensihermiksestä selvittiin, alettiin toimia. Ossi pistettiin makkariin, ettei se jää jalkoihin, ja kaikkien huoneiden ovet suljettiin. Haettiin varsiharja ja pyyhe. Varsiharjalla hätisteltiin se liikkeelle....inhotus, kuinka salamannopea se oli, mutta niin oli kissatkin. Vain yhden kerran se koski lattiaan, ja siihen jäi sätkimään Freddyn tassun alle. Kun me yritettiin ottaa, -se karkasi, mutta Tomppa varmisti lätkäisemällä ison tassunsa päälle, ja sieltä kynsien välistä saatiin se vihdoin pyyhkeen sisään....voi eiiih, pyyhkeestä torakka karkasi suoralla lennolla ulko-oven karmiin. Me avattiin ovi ja huidottiin kuin sekopäät sitä ovesta ulos, toinen harjalla ja toinen pyyhkeellä kissat kintereillä. Lopulta torakka seisoi pitkine koipineen keskellä pimeän porraskäytävän lattiaa, ...paniikissa se otti suuntaa takaisin sisään. Siinä sekunnissa se sai pyyhkeen ja ison ihmisen kimppuunsa, joka huitoi sen hullun lailla jonnekkin alakerroksiin rappukuiluun.
KLiCK! sanoi ulko-ovemme sulkeutuessaan kerrostalon keskiyön hiljaisuudessa. Kello oli puoli kaksi, kissat tuijottivat silmät tummina edelleen ulko-ovea, ja me vajottiin hervottomina istumaan, -näillä adrenaliineilla ei ihan heti nukuttaisi. -"Luuletko, että naapuri kattoi ovisilmästä?"....rupesi jo naurattamaankin, pahus kun ei ehtinyt kameraa hakemaan.

15 vuoden aikana tämä oli kolmas torakka meidän sisätiloissa, osoittaa että ne ovat ainakin kerrostaloissa hyvin harvinaisia, onneksi. Kaduilla torakan voi nähdä iltamyöhällä ja yöaikaan vipeltämässä, tapansa mukaan ne liikkuvat vain pimeässä. Eivät ne pure, eivätkä tee ihmiselle yhtään mitään, vaan painelevat karkuun. Avonaisista ovista ja ikkunoista voi aina joku ötökkä, torakkakin, tulla ihan sattumalta, mutta ruoka on ainoa joka ne vartavasten kutsuu ja pitää sisätiloissa. Ruuat piiloon, pussit kiinni, ei likaisia tiskejä, ei edes murusia, niin eivät viihdy ja asetu taloksi. Tarina kertoo, ettei niitä kannata tappaa, koska liiskautuessaan ne erittävät ainetta, joka kutsuu kaikki kaverit apuun?? -Tiedä sen totuudesta, ja yks' lysti, ei meillä ole tapana tappamalla tappaa koskaan mitään, on vastoin periaatteita, ulos ne pistetään tavalla tai toisella. Onneksi on kissapartio, tehokas mutta myrkytön vaihtoehto, ilman niitä tuskin oltais vähään aikaan edes tiedetty ötökän olemassaolosta, eikä ainakaan oltaisi saatu sitä kiinni. Kissattomille löytyy kauppojen hyllyiltä loukkuvalikoimaa, sekä muut torjuntakonstit.
Matkalaisille hyvää lomaa, ja vaikka tuskin kohtaatte torakkaa, niin ottakaa Mirri mukaan, lämpimässä kelpaa köllötellä.

Kissanhiekkalapio? - Reikäkauha hoitaa homman!

Pirskatti! -vanhasta hiekkalapiosta irtosi varsi. Tuli kiire lähimpään markettiin hakemaan uusi lappari. Heti löytyi, ja hinta oli 2,30 €.
Näin on - ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan, vaan suunnata marketin keittiötarvike-osastolle, ja valita ruostumattomasta teräksestä valmistettu reikäkauha. Hinta kieppuu 2-5 euron välillä. Ei paha, kun vertaa "oikean" kissanhiekkalapion hintaan, jollaisista me maksettiin aikanaan jo yli 50 mummon markkaa, eikä ne kestäneet siisteinä paria vuottakaan. Tämä juuri hajonnut reikäkauha hoiti hommansa, kesti pesut, ja kiilsi aina yhtä puhtaana yli kahdeksan vuotta, ties vaikka olisi ollut ikuinen teräsvartisena, mutta muovitettu varsi tuntuu mukavammalta kädessä.
Valmistuserillä on suuri merkitys kahden samanlaatuisen tuotteen hinnan määräytymiseen, ja jos ei harvinaisuuksista piittaa, niin tällainen on oikein hyvä.

Kissan kuivaruoka - ¡SE ELÄÄ!

Ensin otetaan suu täyteen raksuja, ja viskataan ne kaikki kerrasta lattialle. Syödään  pienimmät pahimpaan nälkään ja jätetään muutama iso...

...tuijotetaan herkeämättä niistä jokaista...

No nih...TOI liikahti...

...keskity...keskity...nyt ei saa mokata...

JESH!..kiikissä on....

...ja poskeen

Kissan päivä sisältää satoja IHMEITÄ!

Kissan kynsien leikkaus, myös video

Sisäkissan kynnet eivät kulu itsestään, eikä raapimapuussa kiipeilemällä. Kynsien säännöllisellä leikkaamisella säästytään monelta turhalta naarmulta ja vauriolta. Kissalle itselleen on mukavampaa, kun se ei jää jatkuvasti kynsistään kiinni kodin tekstiileihin ja vaatteisiin.
On tärkeää totuttaa kissa pennusta pitäen kynsien leikkaamiseen. Käytä kissan kynsisaksia. Paniikkitunnelmissa ei kannata yrittää leikata, jos kissa ei kerta kaikkiaan ole suostuvainen. Toimenpide on oikein tehtynä täysin kivuton, ja kissan saa siihen ajan kanssa varmasti suostumaan, kunhan keksii miellyttävän tavan ja asennon. Alussa on hyvä valita hetki, jolloin katti on väsynein ja rauhallisin. Leikkaa ennemmin yksi kynsi sovinnossa, kuin jokaikinen väkisin pakottamalla, seuraavana päivänä lisää jne.
Meillä homma on sujunut parhaiten siten, että kissa istuu sylissä nassu eteenpäin. Freddy istuu leikkaamisen ajan aina kiltisti paikallaan kuin nallekarhu. Tomppa nuorempana ja kärsimättömämpänä tarvitsee vielä viihdykettä pysyäkseen kokonaisen kolmeminuuttisen aloillaan, hänen kynsihoitonsa tehdään telkkarin edessä tai ulkona terassilla

Kynnestä leikataan vain terävin kärki, eikä saa mennä lähellekkään hermoa, johon leikkaaminen aiheuttaa suunnatonta kipua ja verenvuotoa. Vaaleassa kynnessä hermo erottuu kynnen sisällä selvästi tummempana osana. Kissan kynnen saa helposti esiin ottamalla tassun tukevasti käteen, ja painamalla peukalolla varvasta alaspäin. Kynsien leikkausväli on parista viikosta kuukauteen riippuen tarpeesta, jonka kissansa kanssa leikkivä ja seurusteleva helposti huomaa pistelyinä.
Homman päätteeksi täytyy aina jäädä hyvä mieli, makupalat ja kehumiset on paikallaan.

Klikkaamalla videon otsikkoa siirryt uudella välilehdellä YouTubeen ja saat suurennettua videon koko näytölle!

Korvatulpat lentomatkustajalle

Enää ei tarvitse istua kuurona ja korvat lukossa lentsikassa, kertoi karvaturrien Ritu-kummitäti, joka sai vinkin koneessa vierustoveriltaan. Näissä erikoisvalmisteisissa silikonitulpissa on reikä keskellä ja ne sisältävät painetta säätävän suotimen. Suomalaiset apteekit myy lasten ja aikuisten kokoa, hinta yli 10 euroa ja käytetään enintään kahdesti. Kun kyselin täkäläisestä apteekista, eivät olleet koskaan ikinä kuulleetkaan tällaisista reiällisistä tulpista, ja oli ne meillekkin uusi juttu. -Kokeilkaa, jos on tarvis.

Kaksi kissaa ja koira?? -eikös ne tappele?...

Tätä meiltä aina kysytään, vieraat ihmettelee ja tutut hämmästelee.
Meidän perheessä Freddy-kissa oli 3- vuotias kun saapui Ossi-koira. Siinä oli siisteyteen ja rauhaan tottuneella kissalla sietokyky koetuksella, kun pentu härskisti väänsi haisevat kikkarat lattialle ja pissiä lirautteli minne sattui. Eikä se kunnioittanut kissan rauhaa pätkääkään, roikkui alvariinsa niskassa ja jyräsi alleen, vaikka kesken unien. Viis veisasi sähinöistä, ei siitäkään kun kissa veteli ympäri korvia....hirveä pentu.
Kolme vuotta myöhemmin, kun Freddy oli 6 vuotta ja Ossi 3- vuotias, perheeseen tuli kissanpentu, Tommy, jolla ei ollut mitään tapoja. Se söi jokaisen kupista, käveli päällä, omi kaikkien nukkumapaikat ja väijyi joka nurkan takana yötä päivää, tuntui ettei se nukkunut ikinä. Samalle laatikollekin se tunki, ja sotki koko kissavessan niin, ettei sinne vanha kissa hirvinnyt edes vilkaista ennen puhdistamista. Kaiken kukkuraksi se vei kaikkien lelut, puri ja raapi, oikea piikkihirviö.....kamala pakkaus.

Uuteen perheenjäseneen tutustuminen ottaa oman aikansa, niin ihmiseltä kuin perheen karvaturreiltakin. Aina ei vanha jengi oikopäätä ota uutta tulokasta avosylin vastaan, kissa varsinkin tarvitsee aikaa tutustumiseen, ja haluaa tehdä sen omilla ehdoillaan. Huoleton ja villi pentu koheltaa omine juttuineen, eikä sillä ole hajuakaan herättämästään hämmingistä. Pahimmassa tapauksessa seurauksena saattaa olla ilmiriita -sota.
Vanha kansa sanoi, että kyllä eläimet keskenään selvittää asiansa, -VÄÄRIN!, ei niiden saa antaa riehua ja tapella kontrolloimattomasti. Koirat ja kissat ovat lemmikkejä ja perheenjäseniä, joiden pitää osata yhteiselämän säännöt ja muita kunnioittavat tavat kodissa. Kodin on oltava turvallinen kaikille, jossa ei purra ja raadella muita perheenjäseniä, ei ihmisiä, eikä eläimiä. Kaikenlainen henkinen nokkiminenkin, eli jatkuva alistaminen pitää olla kiellettyä.
Perheessä ihminen on aina lauman johtaja, eli pomo, se vahvin, jonka pitää ottaa vastuu siitä, että sopu ja rauha säilyy. Monitassuisessa perheessä on normaalia, että nahisteluja ja pattitilanteitakin syntyy, jos tavat ja luonteet ovat erilaiset. Kissojen ja koirien kesken niitä ratkotaan niiden tavalla, murisemalla, sähisemällä ja näykkäilemällä, joka sekin toimii ojennuksena ja opetuksena, kunhan ei käydä kenenkään kurkkuun kiinni. Ihmisen asia on tunnistaa tilanteet joihin on syytä puuttua heti, asettaa rajat ja tarvittaessa pistää porukka järjestykseen. Ei koskaan väkivallalla, vaan selvällä auktoriteetillä ja järkevästi, varmasti ja rauhallisesti. Joskus tilanne hoituu yhdellä komennuksella, toisella kertaa saattaa rauhanneuvotteluissa vierähtää tunteja, jopa päiviä, joka on hyvinkin tavallista kun uusi tulokas on saapunut taloon ja sotkenut kaikki vanhat konseptit ja vakiintuneet olot.
Kun komentaminen ei tehoa, niin suihkupullosta spruittaukset tai mikä vaan, imurin ääni tai kattilan kansilla pamaus, joka ei vahingoita tappelijoita, käy riitapukarin taltuttamiseen. Sen lisäksi ja ohella on syytä aloittaa sovittelu ja "siedätyshoito". Parempi jos siinä hommassa olisi kaksi ihmistä. Kumpikin ottaa yhden riitapukarin kainaloonsa, ja silitellen ja rauhoittavasti puhellen pakottaa osapuolet olemaan mahdollisimman lähellä toisiaan, kunnes jännitys laukeaa ja konflikti on selvästi ohi. Ei ole tärkeää kumpi aloitti, tai kumpi on syyllinen, tärkeintä on saada rauha aikaan. Tämä voi vaikeassa tapauksessa viedä aikaa ja vaatia useampia sovittelukertoja. Siihen tarvitaan roppakaupalla kärsivällisyyttä, mutta lopussa kiitos seisoo.

Meidän perheessämme säännöt on edellä mainituin eväin tehty selviksi heti alkuunsa, ja muistutus annettu aina tarvittaessa. Leikkiminen ja siihen liittyvä painiskelu on aina sallittua, riehuminenkin. Kissoilla "viiraa" välillä, kaikki sen tietää. Sitä varten kissoilla on kiipeilypuu ja omat raapima- ja repimislelunsa, kun taas Ossilla on omat tavaransa. Kodin sisustus on sellainen, että se kestää normaalia elämää ja kulutusta kaikilta perheenjäseniltä. Nyt kun Tommy lähenee kolmatta vuottaan, yhteiselo sujuu jo ilman sähinöitä ja murinoita. "Veljeksistä" on kasvanut tasapainoisia ja rauhallisia tassukoita, jotka osaavat yhtälailla leikkiä kuin lepäilläkkin yhdessä. Semmoinen pieni jäynän teko ja härnääminen näyttää kuuluvan näiden iloisten veijareiden jokapäiväisen elämän pirstysruiskeisiin. -Hullunkurinen kiva perhe tämä on.

Kissabongari!

Kesän helteet paahtaa kovimmillaan, varjossakin on lämpöä reilusti yli 30 astetta aamuvarhaisesta aina auringonlaskuun asti. Kissatkaan eivät tapansa mukaan jaksa oleilla terassilla, ja sekös ihmetyttää paikallisia lintuasukkaita. Vipinää kaivattaisiin, -puolin ja toisin, mutta syksymmällä sitten taas, siihen asti -¡Hasta luegooo!

Koiran painajainen - kynsien leikkaus

Ossi oli pentuna maailman vaikeimpia hoitotapauksia. Huuto ja parku oli kamala kun vaan näyttikin kampaa tai harjaa saatika kynsisaksia. Kiljumisen säestyksellä pikkukoira paketoi kaikki tassunsa alleen piiloon niin tukevasti, ettei niitä pakottamatta olisi sieltä esiin saanut.
Koirapoika ja kynnet kasvoivat, ja lopulta oli pakko pistää vaihtoehdot pöydälle. -No eläinlääkärillä tietysti homma hoituu rutiinilla, me funtsailtiin. -Mutta ei sinnepäinkään, heti kun lääkäri otti tassun ja kynsisakset käteensä, pentu-Ossi pisti pystyyn sellaisen kauhunäytelmän, että koko odotushuone tutisi vielä kun poistuttiin.
-Ei annettu lääkärin leikata, koska tajuttiin, että pahimmassa tapauksessa yksi leikkauskerta hermoon riittää, ja sitten ne leikataan vaan rauhoitettuna, koko loppuelämän. Päätettiin alkaa valmentaa haukkua kynsien leikkaukseen. Kynsisakset pidettiin aina esillä lojumassa ja vapaasti Ossin tutkittavina. Tassuja kosketeltiin, jopa telkkaria katsellessa, kun Ossi torkkui tai touhusi vieressä, tassuja siliteltiin ja näpräiltiin. Hoitotoimet ajoitettiin aluksi aina aikaan, jolloin Ossi oli "ihan poikki" ja rennoimmillaan.
Vähä vähältä päästiin etenemään. Puolen vuoden kuluttua turkin hoito sujui, ja tassujen karvat sai jo leikata. Yksivuotiaana leikattiin yksi kynsi viikossa, kolmevuotiaana sai leikata yhden tassun kynnet kaikki kerralla. Ja siitä asteittain päästiin siihen, että viisivuotiaan Ossin kynnet sai leikata ilman minkäänlaista paniikkia.
Avainsanoja homman onnistumiseen olivat aika ja rauhoittelu, väkisin ja pakottamalla me ei tehty, eikä tehdä mitään. Molempien pitää olla rauhallisia, jos Ossilla tai itsellä on huono päivä, otetaan uusiksi paremmalla fiiliksellä.

Ossin kynnet leikataan aina kylvyn jälkeen, kun kynsiaines on pehmeimmillään, eikä napsahda niin ikävästi. Kirkkaalla fikkarilla saa läpivalaistua kynnen ja näkee hermon päättymiskohdan, niin ettei siihen leikkaa vahingossakaan. Ihan mustasta kynnestä, josta ei näy millään läpi, leikataan vain pari milliä. Kun kynnessä näkyy vaalea pehmeä sisus, siihen ei saa koskea, -se on hermo. Epävarmassa tapauksessa hermon kohdasta, leikataan vain kasvanut osa, joka on koukkumainen kynnen alta avoin osa, loput jätetään rauhaan.
Ossin kynnet pätkitään kerran kuukaudessa, se riittää hyvin, koska city-haukku Ossi kulkee päivittäin asfaltilla, joka kuluttaa kynsiä.

Tänä päivänä hoitotoimet sujuu ongelmitta. Ossi kipittää iloisesti hoitoalustalle, ja muksahtaa mieleiseensä asentoon, jossa antaa siirrellä ja pyöritellä itseään tarpeen mukaan. Jännitystä ja kireyttä ei enää ole, yleensä Ossi torkkuu ja nukahteleekin, jos hommassa tarpeeksi aikaa suttaantuu.
-"Valmis" tarkoittaa, että hypätään pystyyn, venytellään ja peritään palkkio -hetipaikalla!

paha lääkärikauhu