KOIRANELÄMÄÄ ja KISSANPÄIVIÄ ESPANJASSA.
Arkista tassuttelua -hyödyllisiä vinkkejä ja tietoa Espanjaan matkustaville karvaturreille.

11.8.2009

Kaksi kissaa ja koira?? -eikös ne tappele?...

Tätä meiltä aina kysytään, vieraat ihmettelee ja tutut hämmästelee.
Meidän perheessä Freddy-kissa oli 3- vuotias kun saapui Ossi-koira. Siinä oli siisteyteen ja rauhaan tottuneella kissalla sietokyky koetuksella, kun pentu härskisti väänsi haisevat kikkarat lattialle ja pissiä lirautteli minne sattui. Eikä se kunnioittanut kissan rauhaa pätkääkään, roikkui alvariinsa niskassa ja jyräsi alleen, vaikka kesken unien. Viis veisasi sähinöistä, ei siitäkään kun kissa veteli ympäri korvia....hirveä pentu.
Kolme vuotta myöhemmin, kun Freddy oli 6 vuotta ja Ossi 3- vuotias, perheeseen tuli kissanpentu, Tommy, jolla ei ollut mitään tapoja. Se söi jokaisen kupista, käveli päällä, omi kaikkien nukkumapaikat ja väijyi joka nurkan takana yötä päivää, tuntui ettei se nukkunut ikinä. Samalle laatikollekin se tunki, ja sotki koko kissavessan niin, ettei sinne vanha kissa hirvinnyt edes vilkaista ennen puhdistamista. Kaiken kukkuraksi se vei kaikkien lelut, puri ja raapi, oikea piikkihirviö.....kamala pakkaus.

Uuteen perheenjäseneen tutustuminen ottaa oman aikansa, niin ihmiseltä kuin perheen karvaturreiltakin. Aina ei vanha jengi oikopäätä ota uutta tulokasta avosylin vastaan, kissa varsinkin tarvitsee aikaa tutustumiseen, ja haluaa tehdä sen omilla ehdoillaan. Huoleton ja villi pentu koheltaa omine juttuineen, eikä sillä ole hajuakaan herättämästään hämmingistä. Pahimmassa tapauksessa seurauksena saattaa olla ilmiriita -sota.
Vanha kansa sanoi, että kyllä eläimet keskenään selvittää asiansa, -VÄÄRIN!, ei niiden saa antaa riehua ja tapella kontrolloimattomasti. Koirat ja kissat ovat lemmikkejä ja perheenjäseniä, joiden pitää osata yhteiselämän säännöt ja muita kunnioittavat tavat kodissa. Kodin on oltava turvallinen kaikille, jossa ei purra ja raadella muita perheenjäseniä, ei ihmisiä, eikä eläimiä. Kaikenlainen henkinen nokkiminenkin, eli jatkuva alistaminen pitää olla kiellettyä.
Perheessä ihminen on aina lauman johtaja, eli pomo, se vahvin, jonka pitää ottaa vastuu siitä, että sopu ja rauha säilyy. Monitassuisessa perheessä on normaalia, että nahisteluja ja pattitilanteitakin syntyy, jos tavat ja luonteet ovat erilaiset. Kissojen ja koirien kesken niitä ratkotaan niiden tavalla, murisemalla, sähisemällä ja näykkäilemällä, joka sekin toimii ojennuksena ja opetuksena, kunhan ei käydä kenenkään kurkkuun kiinni. Ihmisen asia on tunnistaa tilanteet joihin on syytä puuttua heti, asettaa rajat ja tarvittaessa pistää porukka järjestykseen. Ei koskaan väkivallalla, vaan selvällä auktoriteetillä ja järkevästi, varmasti ja rauhallisesti. Joskus tilanne hoituu yhdellä komennuksella, toisella kertaa saattaa rauhanneuvotteluissa vierähtää tunteja, jopa päiviä, joka on hyvinkin tavallista kun uusi tulokas on saapunut taloon ja sotkenut kaikki vanhat konseptit ja vakiintuneet olot.
Kun komentaminen ei tehoa, niin suihkupullosta spruittaukset tai mikä vaan, imurin ääni tai kattilan kansilla pamaus, joka ei vahingoita tappelijoita, käy riitapukarin taltuttamiseen. Sen lisäksi ja ohella on syytä aloittaa sovittelu ja "siedätyshoito". Parempi jos siinä hommassa olisi kaksi ihmistä. Kumpikin ottaa yhden riitapukarin kainaloonsa, ja silitellen ja rauhoittavasti puhellen pakottaa osapuolet olemaan mahdollisimman lähellä toisiaan, kunnes jännitys laukeaa ja konflikti on selvästi ohi. Ei ole tärkeää kumpi aloitti, tai kumpi on syyllinen, tärkeintä on saada rauha aikaan. Tämä voi vaikeassa tapauksessa viedä aikaa ja vaatia useampia sovittelukertoja. Siihen tarvitaan roppakaupalla kärsivällisyyttä, mutta lopussa kiitos seisoo.

Meidän perheessämme säännöt on edellä mainituin eväin tehty selviksi heti alkuunsa, ja muistutus annettu aina tarvittaessa. Leikkiminen ja siihen liittyvä painiskelu on aina sallittua, riehuminenkin. Kissoilla "viiraa" välillä, kaikki sen tietää. Sitä varten kissoilla on kiipeilypuu ja omat raapima- ja repimislelunsa, kun taas Ossilla on omat tavaransa. Kodin sisustus on sellainen, että se kestää normaalia elämää ja kulutusta kaikilta perheenjäseniltä. Nyt kun Tommy lähenee kolmatta vuottaan, yhteiselo sujuu jo ilman sähinöitä ja murinoita. "Veljeksistä" on kasvanut tasapainoisia ja rauhallisia tassukoita, jotka osaavat yhtälailla leikkiä kuin lepäilläkkin yhdessä. Semmoinen pieni jäynän teko ja härnääminen näyttää kuuluvan näiden iloisten veijareiden jokapäiväisen elämän pirstysruiskeisiin. -Hullunkurinen kiva perhe tämä on.

Ei kommentteja: