Osku on siirtynyt talviaikaan, -missäs kaverit on????

..kohta sataa...ja lujaa...

Likomärkinä palattiin aamulenkiltä

Kissan opettaminen vessan pytylle -video

Jos kissa haluaa, se oppii helposti tekemään tarpeensa wc pytylle. Jos se ei sitä halua tehdä, se jatkaa laatikkoon tekemistä opetusyrityksistä ja ihmisen tahdosta piittaamatta. Silloin laatikko on syytä jättää paikalleen, eikä yrittää väkisin istuttaa mirriä pytylle.
Pentu ja nuori kissa omaksuu nopeasti ja innolla uusia asioita, mutta yleensä vanhempi kissa noudattaa omia tapojaan ja rutiinejaan, eikä ne ole helposti muutettavissa, jos ollenkaan.
-Kokeile, mutta anna periksi, jos kissa ei ole edes kiinnostunut, vaan ampaisee toistuvasti karkuun. Pahimmassa tapauksessa sille ei kelpaa pytty eikä enää vanha laatikkokaan. Kissan häiritseminen ja stressaantuminen tarpeillaan voi ajaa sen hakemaan paikkaa, jossa sitä ei häiritä, ja sen asian  korjaaminen onkin sitten suurempi ongelma!
Pienet kissat on ketteriä tasapainoilijoita, isot rotevat kissat ei aina sinnepäinkään. Kun kissa vanhenee, nämäkin asiat hankaloituu. Pytyllä tasapainoilu, saatika laatikolle uudelleen opettaminen eivät ole helppo juttu kissavanhukselle, kun iän tuomia vaivoja pukkaa päälle, -tätäkin kannattaa pohtia etukäteen.

Aloita siirtämällä kissasi hiekkalaatikko pytyn viereen, ja anna sen olla siinä kunnes katti on täysin tottunut paikkaan. Hanki tarvikepakkaus, jolla kissan saa totuteltua pytylle ja noudata sen ohjeita. On tärkeää käyttää samaa tuotetta pytyllä, johon se on tottunut käytössä olevassa laatikossaan.

Homman idean näet tästä videosta.

Siistiä, edullista ja kätevää. Aina puhdas tarpeiden tekopaikka, hiekkaa ei kantaudu ympäri huushollia, sitä ei tarvitse ostaa, eikä huolehtia sen hävittämisestä, -jos kissasi suostuu pytylle.

Kenen hiiri?

¿ hiiri?

???......hhmmm... 10 minuuttia...15 minuuttia... 20 minuuttia ...        

........minun hiiri!

Aktiivisuusranneke, hyvinvointiranneke

Nykyisin me lähdetään Ossin kanssa lenkille matkaa mitaten.
Ikinä en ole ollut fanaattinen kuntoilufriikki, mutta tervellisiin kivoihin juttuihin hurahdan helposti, ainakin kokeilemaan.

Nyt tämä nätti vekotin (Garmin Vivofit) on ollut vajaat neljä kuukautta ranteessani. Se on kevyt, ei haittaa tekemisiä, eikä herätä turhaa huomiota, toisin kuin mallit, jotka muistuttivat jykevyydessään vangin valvontaranneketta.  Ensivaikutelmana lukitus vaikutti kovin heppoiselta, mutta hyvin on pysynyt kertaakaan tippumatta. Laite toimii kimpassa tietokoneen kanssa, jonne synkronoin langattomasti päivittäiset lukemat, jotka tallentuu niin numeroina, kuin käyrinäkin. Niistä saa hyvän kuvan liikkumisistaan pidemmällä aikavälillä. Sivuilla voi osallistua haasteisiin, ja kommentoida suorituksia.

-Nyt saa arvata kuka tänään oli kirjautuessa haastetilaston eka,
-no kukaan muu ei ollut vielä ladannut matkojaan, eli iltaan mennessä tiputaan sijoituksessa ehkä neljänneksi, tai viidenneksi.

Laite mittaa askeleet, kilometrit, kalorit, nukkumisen laatua, ja huomauttaa punaisella viivalla yli tunnin yhtäjaksoisesta paikallaan olosta, jos et liiku viiva kasvaa 15 minuutin välein. Liikkumiseksi kelpaa kävely, sitä ei huijata esim. vatkaamalla.
Heti alkuun oli kiva huomata, että olin arvioinut/arvannut päivittäiset liikkumiseni alakanttiin.
Olen asettanut tavoitteekseni 7500 askelta päivässä, mutta 10.000 ylittyy yllättävän helposti, paitsi nyt 30-40 asteen kesähelteillä se pakkaa jäämään puoleen siitä. Mutta näihin kolmen ja puolen kuukauden  keskiarvoihin olen ihan tyytyväinen.

Kun ennen Oskun kanssa lenkillä saatiin kakit väännettyä, ja tarpeellinen määrä koipea nosteltua, sitä paineltiin suorinta reittiä kotiin. Nyt tulee vilkaistua viimeistään puolimatkassa laitteen lukemia, ja palataankin pidennettyä reittiä takaisin.
Ei se orjuuta, mutta koukuttaa hyvällä tavalla. Se motivoi pysymään tavoitteessa, mutta tavoitteenhan määrään minä itse. - Ihan hyvä ostos.

Äkäpussi kissan harjaus

Meidän pumpuliukko, Freddy, on pikkuisesta kisulista lähtien ollut hoitajansa täydellinen unelma. Freddyä saa harjata, imuroida, puhdistaa ja hoitaa miten päin vain, Freddy tykkää aina.

Mutta Tomppa, heti ensimmäisestä harjan vedosta Tomppa osoitti, että pään ja kaulan aluetta saa harjata mielin määrin, mutta selkää, vatsaa, tai häntää ei saa harjalla tai kammalla hipaistakaan, siitä se vasta hepulin sai, -teräväkyntinen tassu iski, pikkuiset piikkihampaat nappasivat harjaan, ja kissanpojasta lähti sellainen mourunta ja sähinä, että ymmärsin toki lopettaa, -kissa sanoi hyvin selvästi NJET!

Omituisinta oli, että Tomppa antoi tyynen rauhallisena ja kiltisti leikata kyntensä ja puhdistaa korvansakin. Sitä sai silitellä ja pörrötellä vapaasti, mutta harjaus ei vaan ottanut millään konstilla sujuakseen. Mielessä kummitteli jo kuvat kaljusta Tompasta, kun umpeen takkuuntunut ja huopaantunut turkki ajellaan vuosittain eläinlääkärissä rauhoitettuna, ja paniikki siitä, kun irtokarvat paakkuntuu ja tukkii suoliston, hirveää, aivan kamalaa!

Sitten eräänä päivänä jäin katsomaan tuiki tavallista, mutta aina yhtä suloista näkyä nojatuolissa.

Freddy pesi Tomppaa, joka nautti toimituksesta liki lasittunein silmin tippaakaan äksyilemättä? Miksi, miten??...kissaksiko tässä vielä pitää muuttua? ....katselin kuinka Freddyn kieli veteli lyhyin tasaisin vedoin sentti sentiltä Tompan turkkia, -silloin välähti!
Kissan kielihän on karkea ja nystyräinen, kuin pikkuinen harja. Minä olin siis harjannut väärin. Pitää harjata pienellä harjalla ja lyhyin, hyvin lyhyin vedoin, juuri niin kun kissan kieli sen tekee.

Jo pari päivää oikealla harjaustekniikalla osoitti, että juuri niin Tomppa pitää harjata, mieluisimmaksi harjaksi valikoitui pieni metallipiikkinen pallopääharja. Suuri harjausongelma oli vihdoinkin ohi.

Ei auttanut kärsivällisyys, hellittely, eikä makoisat makupalatkaan nenän edessä, kun menetelmä oli väärä. Taas kerran sain nähdä, että kissaa pitää "kuunnella" ja tulkita oikein, ennen kaikkea yksilönä. Mitä vaikeammasta tapauksesta on kysymys, sitä enemmän on syytä tarkkailla ja tutkiskella kissamaailman omia menetelmiä, ne istuvat yleensä luonnostaan kaikkiin tilanteisiin.
Suhde kissaan luodaan aina kissan ehdoilla, luottamus ansaitaan kunnioittamalla kissan tahtoa. Kun luottamus on jo saavutettu, mielipide eroista ja toimintatavoista voi toki neuvotella, -jos kissa siihen suostuu.

Tomppa, tämä meidän lempeä ja rauhallinen 11-kiloinen jättiläinen on nyt yli 7-vuotias. Eikä tarvitse kuin ottaa harja käteen, niin siihen se muksahtaa eteen. -Nyt saa harjata, jo pidemmilläkin vedoilla, ja saa imuroidakin, -Tomppa nauttii ja kehrää, nyt Tomppakin tykkää.

Kirkkopuistoa nuuskimassa

Sunnuntai-aamuisin, jo ennen auringon nousua, mennään Ossin kanssa usein kaupungin keskustaan, niin tänäänkin. Kun katukahvilat eivät ole vielä avanneet, eikä ihmisiä juurikaan liiku, saadaan rauhassa nuuskia paikkoja, ihmetellä ja pysähdellä ilman, että joku ajaa autolla yli, tai kävelee päälle, ja kompastuu Oskuun.

Maa on niin rutikuiva, että varmaan tämänkin yucca palmun juuret ovat nousseet keräämään kaiken mahdollisen ravinnon ja kosteuden ilmasta, ihan vihreähän se muuten on. Eikä se näytä tarvitsevan paljon maaperää juurikasvustoonsa, koska aitarakennelmat ovat kestäneet murtumatta ainakin toistakymmentä vuotta. -Se aika me ollaan tätä kirkkopuistoa on kierretty.

Tässä pensaassa oli vain yksi ainoa kukka, sen varjoisalla puolella, pimennossa. Siitä huolimatta, kukan lumoava hehku loisti jo kauas ainakin kymmenen edestä. Aamuvarhaisella, kun auringon häikäisevä kirkkaus ei vielä haalista värejä, eikä niitä ole pakko katsella tummien aurinkolasien takaa, voi yksi kaunis kukka koskettaa sydämeen asti, niin kuin tämä teki. Minut se sai hymyilemään ja ihastelemaan sen herkkää kauneutta. -Onnellinen aamu. -Kiitos luontoäiti!

Syy ja seuraus

Niin viedään kuin pässiä narussa...
hihnan kumpaakin päätä, iltapäivän piipahdukselle puistoon.
...tule syyskuu!