Linnut pörräilivät viereisissä puissa ja pensaissa, ne lentelivät ristiin rastiin tämänkin pensaan yli ja ohi, napsien lennosta ja oksilta jos jonkinlaista öttiäistä ja hyönteistä, mutta yksikään ei uhannut tätä perhosta. Kun hetkeksi vilkaisin muualle, en paikallistanut minäkään sitä ihan heti uudelleen. -hyvä valinta
Ossi rakastaa läheisen puiston penkillä löhöilyä ja tuijottelua. Niinpä meille on tullut tavaksi iltapäivän lenkillä, ennen kotiin paluuta, istahtaa pergolan varjoon muutamaksi hetkeksi, moikataan tuttuja ja ollaan vaan, ja katsellaan kaikkea mikä liikkuu. Auringon valo on niin kirkas, että Oskukin melkein haalistuu kuviin, mutta tuo ihmeköynnös ei, sen punaiset kukat hehkuu aina yhtä häikäisevän kirkkaina. Aika vähän oli tänään, tuohon iltapäivän kuumimpaan aikaan väkeä liikkeellä
Aurinko ei ole vielä noussut, päivä vasta sarastaa, kaupunki heräilee. Harmaahapsinen ukko köpötti meitä vastaan aamutakissaan ja tohvelit jalassaan, oli varmaan tulossa 24-tunnin kaupalta tuoreet patongit ja sanomalehti kainalossa. Muutama auto on viuhahtanut ohi, mutta puistoon johtava pitkä suojatie saatiin ylittää ilman hoppua. Lintujen sirkutus kuului jo kauas hiljaisessa aamussa.
Puiston puiden tuuheat oksat muodostavat paksun katon, joka suojaa auringolta ja jopa sateelta. Tänne polulle ei kuu kurkista, eikä päivä näe. Siksi me nimitetään tätä puistoa "hämyiseksi metsäksi". Tänne on hyvä tulla kesän polttavaa aurinkoa pakoon ja sateelta suojaan tassuttelemaan.
Keskellä on väljempää, taivas pilkottaa puiden latvoista. Tuolta polun päästä me putkahdetaan takaisin kadulle, ja kipitetään kotiin kahville ja Oskun aamupuurolle.
Aamun hämärässä tultiin, parikymmentä minuuttia oltiin, ja kotiin käveltiin täydellä kuutamolla auringon noustessa.
Vuonna 2011 se kukki viimeksi, sen jälkeen siinä ei ole ollut kukan kukkaa, mutta nyt on koko toinen puoli
upeassa kukkaloistossa, vaikka suora aurinko ei ole siihen terassilla osunut
koko talvena, eikä vielä tänä keväänäkään.
Mutta valoahan täällä riittää yllin kyllin ilman aurinkoakin.
Tomppa on ominut puun, koska sen päivittäin nakertelema viherkuitusalaattiviljelmä (rikkaruohot) kasvaa sen juurella. Se tykkää myös maata löhöillä puun suojissa kuuntelemassa kaupungin ääniä ja tuijottelemassa joskus ohi lentäviä lokkeja ja puluja, ne ei huomaa sitä rahapuun tuuheiden paksujen lehtien alla.
Pariin kertaan jouduin puhdistamaan kameran linssin, ja lopulta oli pakko pistää tämä turhan aktiivinen isonenäinen kuvausapulainen sisälle, että sain kuvat otettua.
Voikukat kukkii, ja tienvarret on vihreinä. Auringon säteet tuntuu
nii-in hyvältä, että on kiva hetken seisahtaa ja vaan nauttia lämmöstä.
Se on 9 astetta, ja varjossa hyytävän kylmä.
ÄLÄ SYÖ niitä lehtiä!!!, komensin Ossia. Hyvin ymmärretty, fiksu koira,
-mutustelu loppui kuin seinään, ihan kuin Oskulla ei olisi ollut lehti
suussa ollenkaan, vaikka vielä se sieltä pilkottaa. Täällä
tämmöinen tienvarsi salaatti on suurella todennäkoisyydellä
rikkaruohomyrkyttäjän käsittelemää, eikä siis terveellistä kuitua
ollenkaan.
Jos kissa haluaa, se oppii helposti tekemään tarpeensa wc pytylle. Jos se ei sitä halua tehdä, se jatkaa laatikkoon tekemistä opetusyrityksistä ja ihmisen tahdosta piittaamatta. Silloin laatikko on syytä jättää paikalleen, eikä yrittää väkisin istuttaa mirriä pytylle.
Pentu ja nuori kissa omaksuu nopeasti ja innolla uusia asioita, mutta yleensä vanhempi kissa noudattaa omia tapojaan ja rutiinejaan, eikä ne ole helposti muutettavissa, jos ollenkaan.
-Kokeile, mutta anna periksi, jos kissa ei ole edes kiinnostunut, vaan ampaisee toistuvasti karkuun. Pahimmassa tapauksessa sille ei kelpaa pytty eikä enää vanha laatikkokaan. Kissan häiritseminen ja stressaantuminen tarpeillaan voi ajaa sen hakemaan paikkaa, jossa sitä ei häiritä, ja sen asian korjaaminen onkin sitten suurempi ongelma!
Pienet kissat on ketteriä tasapainoilijoita, isot rotevat kissat ei aina sinnepäinkään. Kun kissa vanhenee, nämäkin asiat hankaloituu. Pytyllä tasapainoilu, saatika laatikolle uudelleen opettaminen eivät ole helppo juttu kissavanhukselle, kun iän tuomia vaivoja pukkaa päälle, -tätäkin kannattaa pohtia etukäteen.
Aloita siirtämällä kissasi hiekkalaatikko pytyn viereen, ja anna sen olla siinä kunnes katti on täysin tottunut paikkaan. Hanki tarvikepakkaus, jolla kissan saa totuteltua pytylle ja noudata sen ohjeita. On tärkeää käyttää samaa tuotetta pytyllä, johon se on tottunut käytössä olevassa laatikossaan.
Homman idean näet tästä videosta.
Siistiä, edullista ja kätevää. Aina puhdas tarpeiden tekopaikka, hiekkaa ei kantaudu ympäri huushollia, sitä ei tarvitse ostaa, eikä huolehtia sen hävittämisestä, -jos kissasi suostuu pytylle.
Linnut pörräilivät viereisissä puissa ja pensaissa, ne lentelivät ristiin rastiin tämänkin pensaan yli ja ohi, napsien lennosta ja oksilta jos jonkinlaista öttiäistä ja hyönteistä, mutta yksikään ei uhannut tätä perhosta. Kun hetkeksi vilkaisin muualle, en paikallistanut minäkään sitä ihan heti uudelleen. -hyvä valinta
