Aurinko ei ole vielä noussut, päivä vasta sarastaa, kaupunki heräilee. Harmaahapsinen ukko köpötti meitä vastaan aamutakissaan ja tohvelit jalassaan, oli varmaan tulossa 24-tunnin kaupalta tuoreet patongit ja sanomalehti kainalossa. Muutama auto on viuhahtanut ohi, mutta puistoon johtava pitkä suojatie saatiin ylittää ilman hoppua. Lintujen sirkutus kuului jo kauas hiljaisessa aamussa.
Puiston puiden tuuheat oksat muodostavat paksun katon, joka suojaa auringolta ja jopa sateelta. Tänne polulle ei kuu kurkista, eikä päivä näe. Siksi me nimitetään tätä puistoa "hämyiseksi metsäksi". Tänne on hyvä tulla kesän polttavaa aurinkoa pakoon ja sateelta suojaan tassuttelemaan.
Keskellä on väljempää, taivas pilkottaa puiden latvoista. Tuolta polun päästä me putkahdetaan takaisin kadulle, ja kipitetään kotiin kahville ja Oskun aamupuurolle.
Aamun hämärässä tultiin, parikymmentä minuuttia oltiin, ja kotiin käveltiin täydellä kuutamolla auringon noustessa.
-Aivan mahtava alku päivälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti