KOIRANELÄMÄÄ ja KISSANPÄIVIÄ ESPANJASSA.
Arkista tassuttelua -hyödyllisiä vinkkejä ja tietoa Espanjaan matkustaville karvaturreille.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairaudet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairaudet. Näytä kaikki tekstit

15.3.2012

Koiralle vaarallisia ruoka-aineita

Koiran ja ihmisen ruuansulatusjärjestelmät ovat erilaiset, siksi monet  meille täysin vaarattomat ruoka-aineet voivat olla koiran  terveydelle vaarallisia, ja jopa kuolettavan myrkyllisiä. 
Koira ei juurikaan lajittele syötäviään, eikä nirsoile. 
Hyvin monen nykykoiran takaraivossa istuu susilta peritty eloonjäämisoppi; syö henkesi edestä hotkien ja kaikki. -Siinä takuuvarma tapa saada vatsanpuruja ja myrkytyskin, jos tarjolla on tarpeeksi vääränlaista purtavaa. Kokemukset ja tieto kasvaa jatkuvasti, mutta seuraavat tuotteet jo tunnetaan vaaroistaan:
Suklaa aiheuttaa hermostuneisuutta, oksennusta, ripulia, sydänoireita, voimattomuutta ja pahimmassa tapauksessa epileptisen kohtauksen ja kuoleman. Koiran elimistö ei kykene hajoittamaan kaakaon sisältämää teobromiinia, joka on kofeiinin sukulaisaine. Mitä tummempi suklaa, sitä enemmän siinä on teobromiinia, ja vaarallisempi se on. Pieni pala maitosuklaata ei varmaankaan tapa, mutta koiran koosta riippuen määrä on suoraan verrannollinen reaktioon. Ensiapu: Jos syömisestä on vähän aikaa oksennuta.
Kofeiini muuntuu elimistössä teofylliiniksi, samaiseksi kuin suklaan teobromiini, aiheuttaen liiallisena samat oireet kuin suklaa. Kilpailevan koiran nautittu teofylliini näkyy doping-testeissä.
Ksylitoli (Xylitoli) on täysin vieras aine koiran elimistölle. Jo alle gramman annos voi aiheuttaa vaarallisen verensokerin laskun, sen myötä tajuttomuuden, ja pahimmassa tapauksessa kuoleman. Ensiapu: Puhtaan sokerin, mieluiten hunajan hierominen suun limakalvoille. Annostele ruokalusikallinen/5 painokiloa kohti puolen tunnin välein, kunnes oireet häviävät.
Nikotiini kiihottaa keskushermostoa, myöhemmin lamaannuttaen sen. Hengityskeskuksen lihaksiston lamaantumisesta seuraa kuolema. Hengenvaarallinen annos koiran koosta riippuen on 20-100g nikotiinia. Askin kyljessä olevat arvot viittaavat poltettuun tupakkaan. Syötynä nikotiiniannos on huomattavasti suurempi ja siten vaarallisempi.
Ensiapu: Jos syömisestä on vähän aikaa oksennuta.
Alkoholi pienenäkin määränä voi aiheuttaa alkoholimyrkytyksen. Koiran elimistö ei käsittele ja siedä alkoholia samoin kuin ihmisen.
Hiiva alkaa käydä vatsalaukussa, ja muuttuu alkoholiksi.
Sipuli kypsennettynä tai raakana sisältää sulfidiyhdisteitä, jotka aiheuttavat punaisten verisolujen hajoamista, ja siten anemiaa. Ongelmia syntyy pitkäaikaisessa käytössä ja suurilla määrillä.
Avokado sisältää ainetta, joka vahingoittaa sydänlihasta, aiheuttaa oksentelua, ripulia ja hengenahdistusta. Avokadon kuori, lehdet ja siemenet ovat tunnetusti myrkyllisiä monelle eläinlajille, mutta myöskään hedelmälihaa ei suositella.
Australianpähkinä (Makadamia) saattaa aiheuttaa joillekkin koirille syvää väsymystä ja hermostollisia oireita, jotka voivat ilmetä lihaskramppeina ja koordinaation puutteina. Oireet tulevat noin 12 tunnin kuluessa pähkinöiden popsimisesta, ja häviävät yleensä parissa päivässä, mutta ovat vähintäänkin epämiellyttäviä tuntemuksia.
Rusinat ja viinirypäleet ovat tutkimusten mukaan aiheuttaneet koirille munuaisvaurioita, ja jopa kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. Epäselvää on kuitenkin edelleen aiheuttava aine-osa ja sen määrä. Viimeaikoina epäilyt ovat kohdistuneet viinirypäleiden kasvatuksessa käytettyihin torjunta-aineisiin. -Mutta oli mikä oli, terveellisintä jättää popsimatta.
Juurekset raakoina suurina palasina ja määrinä voivat tukkia suoliston ja aiheuttaa jopa leikkausta vaativan hengenvaarallisen tilan. Ensiapu: Parafiiniöljy
Sokeri on täysin turha koiran ruokavaliossa. Se nostaa verensokeria, joka aikaa ja ikää myöten voi johtaa diabetekseen ja sokeutumiseen.

Edellisten lisäksi kaikki lääkkeet, kemikaalit, pesuaineet ja myrkyt kaappiin ja kaapin ovi kunnolla kiinni.

Hyvä kun tutkitaan ja saadaan tietoa että osataan varoa, mutta ihan hirveesti ei kannata vetää herneitä nenään, jos näistä jotain on tullut naposteltua, eikä se koirassa näy. En ole vielä kuullut koiran kupsahtaneen siihen paikkaan syötyään esim. rusinoita tai sipulia. Harvalle ne edes kelpaavat sellaisinaan. Pennut tietysti ovat oma lukunsa, niille kelpaa kaikki. Jatkuva pitkäaikainen altistuminen voi olla kohtalokkaampaa. Pienet koirat ovat suuremmassa vaarassa kuin isot. Seuraa koirasi vointia, ja reagoi sen mukaan.
Ennen vanhaan kun tietoa ei ollut, meidän Santtu-koira söi hyvällä ruokahalulla silloin tällöin kaupan maksalaatikkoa rusinoineen, ja popsi siinä samalla kaiken maailman väri-, lisä- ja säilöntäaineet, sekä suolat ja mausteet, joista jokaikisen kyseenalaistan täysin, perustuen tämän päivän tietoon, koiran jokapäiväisessä ravinnossa. Kaikesta huolimatta Santtu eli normaalin terveenä reippaasti yli 13-vuotiaaksi. -Ja kuinka se rakastikaan mansikoita.

Myrkytys vaatii aina pikaiset toimenpiteet ja hyvät neuvot. Jos epäilet myrkytystä, tai koira voi huonosti syötyään jotain epätavallista, ota välittömästi yhteys eläinlääkäriin!
Katso tarkemmin ensiapuohjeita

Ensiapua koiralle joka on syönyt terveydelle vaarallista

Oksennuta koira jos syömisestä on kulunut vain vähän aikaa. Se tapahtuu työntämällä sormet kurkkuun, tai laittamalla suolaliuosta suuhun (1 tl suolaa/10 painokiloa kohti). Jos koira ei oksenna älä anna lisää suolaa. Älä koskaan oksennuta teräviä asioita tai syövyttäviä aineita syönyttä koiraa.
Suolitukokseen parafiiniölyä.
Myrkkyjä neutralisoi maitotuotteet, varsinkin hapanmaitotuotteet. Lääkehiili estää myrkkyjä imeytymästä imemällä ne itseensä.
Rotanmyrkkyä syöneelle koiralle K-vitamiinia.
Teräviä asioita nielleelle koiralle tankoparsaa, koska parsan sitkeät kuidut eivät sula elimistössä, ja ne kietoutuvat muun sulamattoman massan ympärille suojaten suolistoa.
Ksylitoli (Xylitoli): Puhtaan sokerin, mieluiten hunajan hierominen suun limakalvoille. Annostele ruokalusikallinen/5 painokiloa kohti puolen tunnin välein, kunnes oireet häviävät.
Ensiavun jälkeen ota aina yhteys eläinlääkäriin!

8.2.2012

Ossi toipui hyvin -kunnossa ollaan taas

Leikkauksen jälkeiset päivät Ossi lepäili enemmän ja nukkui tavallista sikeämmin, johtuen myös lääkityksestä; kipulääkitys oli päällä 3 päivää ja antibiootit 6 päivää.
¿salasana...?

Toipuminen oli hämmästyttävän nopeaa. Kotosalla Ossukka touhusi tuttuun tapaansa jonkin verran jo heti seuraavana päivänä, ja piristyi päivä päivältä.
Ulkona yritettiin rauhallisempaa tahtia, eläinlääkärin suosituksesta, mutta Ossia oli liki mahdotonta jarruttaa. Haavat eivät haitanneet menoa, eikä kipuja tuntunut olevan. Ossi paineli päivittäiset kolme lenkkiään tavalliseen tapaan, ei hidastellut vauhtiaan, saati suostunut lyhentämään aikaa enempää kuin reittiäkään.
Kahdessa jälkitarkastuksessa kaikki oli hyvin. Tikit sulivat pois itsekseen. Ainoat ongelmat aiheutti laastari. Liima ärsytti vatsanpohjan herkät alueet punaisiksi. Ja sitten vielä  irrottaminen. Ainakin puoli tuntia ähelsin laastarin kimpussa turhaan, kunnes tajusin, etten pysty irrottamaan sitä millään keinolla kivutta pois, eikä sitä siihenkään voi jättää repsottamaan. Sitten keksin osoittaa Ossille osittain irti olevaa laastaria -¿kato! mikä toi on?- koirapoika vilkaisi minua, nuuskaisi kerran laastaria, ja nappasi sen siinä vilauksessa irti, inahtamattakaan. -Kyllä pääsi iso helpotuksen huokaus!
Viikon ajan haava- ja ärsytysalueita hoidettiin päivittäin betadinella ja rauhoittavalla voiteella. Ossi piti ihmeen kiltisti bodyn (vauvan haalari, johon oli tehty hännälle reikä) koti-oloissa päällään, eikä yrittänytkään nuolla haavoja. Tasan 10 päivän kuluttua, kun aamulenkin jälkeen jätin bodyn pukematta, Ossi paneutui mukavasti aamiaisensa jälkeen sohvalle, ja alkoi nuolla haavakohtaa. Otin tutun siniraitaisen bodyn käteeni....
-KUULEPPAS OSSI!....siihen jätti, eikä koskenut haavaan sen koomin, eli vaivaksi saakka ei kutissut, jos ollenkaan, ja kuulo ainakin oli parantunut.
Nyt jo huomaa, että toisten koirien jälkien nuuskiminen on selvästi vähentynyt. Ossi seurailee ulkonakin enemmän ympäristöä ja tapahtumia, se on keskittyneempi, ja ehkä vähän aikuisemman oloinen.
Haavat ovat parantuneet täysin, ja nyt toivotaan lisää hyvää onnea, pitkää ikää ja terveyttä tälle meidän Oskulle.

1.2.2012

Meidän koirapoika Ossi Ossukka on leikattu

Saman nukutuksen aikana tehtiin kaikkiaan kolme toimenpidettä;
Poistettiin vuosi sitten ilmaantunut, yhtäkkiä kasvamaan alkanut patti olkavarresta.
Puhdistettiin pienet hammaskivijäämät ikenien rajasta. Oli muuten eka kerta, että kyllä kannattaa harjailla hampaita (linkki).
Sitten vielä kastroitiin, johon ei nähty mitään tarvetta nuorempana, eikä älytty ennakoida myöhemmän iän vaivoja.
Vasta viiden vanhana Ossilla alkoi joka kevät ja syystalvi parin viikon kurjuusjaksot. Ulkona se nuuski ihan sekona toisten koirien jälkiä. Kotona me öisin kuunneltiin kuinka se sohvan nurkassa huokaili yksikseen, umpikuurona kutsuille tulla nukkumaan. Kannettuna omaan punkkaansa tai meidän viereen, ei mennyt minuuttiakaan, kun jo kipitti takaisin yksinäisyyteensä. Kissatkin sitä yritti hoivata ja helliä, puskivat, pesivät ja asettuivat ihan kylkeen lähelle, mutta Ossi meni pois, täysin tapojensa vastaisesti. Poloinen oli hyvin onneton ja stressaantunut.
Leikkauksen riskiä kuitenkin pidettiin melko suurena, koska Ossilla oli todettu sydämen toiminnassa häiriöitä.
Mutta nyt tammikuun terveystarkastuksessa Sergio, meidän eläinlääkäri kuunteli sydäntä pitkään ja moneen otteeseen:
-No mutta, tämähän on hienoa, -ei minkäänlaisia sivuääniä, se pumppaa ihan normaalisti!
Siinä paikassa aloimme punnita; -uskaltaisiko?, -olisiko nyt hyvä aika hoitaa nukutusta vaativat toimenpiteet?
Patti ei ihan vielä pakota, mutta voi sen piankin tehdä. Kastraatio minimoisi eturauhasongelmia, bakteeriperäisiä tulehduksia, ja estää kives- ja perärauhaskasvaimia, joiden riski ikää myöden kasvaa. Miinuspuolina voi olla virtsankarkailu ja lihavuuskin.
Tultiin siihen tulokseen, että nyt on hyvä tilaisuus ja aika toimia, Ossi on sentään jo 8 -vuotias.
Ossilta otettiin iso verenkuva, katsotaan sen tulokset ja tutkitaan poika vielä uudelleen viikon kuluttua.
Veriarvot olivat hyvät, ja Ossin pumpun äänet edelleen niinkuin pitikin.
Leikkauspäivänä puoli kahdelta tassuteltiin vastaanotolle. Vasta kun Ossi oli rauhoitettu ja hengitysputki anestesiaa varten oli asennettu, lähdin pois Ossin viereltä sydän kippuralla huolesta ja jännityksestä.
Puoli neljältä Sergio soitti; -Kaikki on hyvin, Ossi heräilee, malta puolisen tuntia ja voit lähteä tulemaan.
Matka oli lyhyt, aurinko lämmitti mukavasti ja henki kulki taas kevyesti. Iloinen näky odotti, -Ossi istui patjallaan häntä villisti vatkaten jo odottamassa, oli se ehtinyt itkeä tirautella ennen tuloamme.
Pienet ylikierrokset oli pojalla vielä päällä, kun lääkkeet ja hoito-ohjeet taskussa lähdettiin kotiin toipumaan, runsas viikko siinä menee, sanoi Sergio....siitä myöhemmin.          Ossin toipuminen

25.1.2012

Rokote leishmaniaa vastaan on vihdoinkin saatavana!

Tätä suurta uutista koskeva lehtinen hyppäsi eilen silmilleni meidän eläinlääkärin vastaanotolla, olihan jo aikakin, ja tänne eteläisen Euroopan alueille se tulee tosi tarpeeseen.  20 vuotta tiede on etsinyt ja kehittänyt keinoa, jolla suojata koirat hietasääsken, tuon viheliäisen pirullisen pikkuitikan tautia tartuttavalta pistolta. Nyt, ensimmäisen kerran on tarjolla rokotesuoja, joka jyrkästi minimoi taudin saamisen riskiä kehittämällä immuniteettisuojan tartuntaa vastaan.

Kaikki terveet yli 6 kuukauden ikäiset koirat voidaan rokottaa. Koiran terveys todetaan verikokeella (control de prevención y diagnóstico leishmaniosis). Verikoe otetaan tassunvarresta näin, ja tämän pikatestin tuloksen saa  parissa tunnissa. Koska rokotteen vaikutusta ja tehoa jo tartunnan saaneilla ja sairailla koirilla ei ole tutkittu, heille sitä ei suositella. Matotartunta heikentää rokotteen tehoa, joten madotus on syytä hoitaa ennen rokottamista.
Rokotus on kolmivaiheinen;
1.  -Ensimmäinen rokotus
2.  -Kolmen viikon kuluttua toinen rokotus
3.  -ja taas kolmen viikon kuluttua kolmas rokotus
Sen jälkeen tarvitaan vain yksi rokotus vuosittain ylläpitämään suoja.
Erityisesti painotetaan, että rokotussuojasta huolimatta, on edelleen tärkeää kaikin olemassa olevin keinoin ja toimenpitein estää ja välttää itikan pistot.

Rokotuksella on havaittu joitakin ajan kanssa häviäviä sivuvaikutuksia. Alueilla joilla ei ole, tai on vähäinen leishmanian vaara, sen ottamista ja ottamatta jättämistä kannattaa punnita tarkkaan. Kaikissa tapauksissa on järkevää keskustella eläinlääkärin kanssa yksityiskohdista ja analysoida haukkukohtaisesti hyöty/haitta -asioita.
Lue lisää taudista: Koiran leishmania

9.3.2011

Kissan sydänmato

Sydänmatoalueilla elävä ja oleskeleva kissa voi saada Dirofilaria immitis -hyttysen välittämän sydänmatotartunnan, joskin se on hyvin epätavallista. Kissan elimistö on selvästi vastustuskykyisempi tartunnalle kuin koiran. Muutenkin erot koiran sydänmatotautiin ovat merkittäviä. Kissan elimistö ei tarjoa suotuisia elinolosuhteita toukille, joista vain 0-25 % kehittyy kissalla aikuisiksi madoiksi, kun taas koiralla sen tekee 40-90 %. Tartunnan tuloksena on 2-5 pienempää matoa, joiden elinikä on korkeintaan kolme vuotta. Toukkien esiintyminen veressä on myös harvinaista. Kissan sydänmadot asettuvat tavallisesti keuhkojen valtimoihin, aiheuttaen pääasiallisesti hengitystieoireita; -hengenahdistus, -huohottaminen, -suu auki hengittäminen ja nopea hengitys. Myös oksentelu, vaahto suusta, ruokahaluttomuus, kouristukset ja ripuli ovat oireina.
On hyvinkin tavallista, että tutkimuksissa oireet tulkitaan virheellisesti astmaksi tai keuhkoputken tulehdukseksi. Matkalaisen on tärkeää mainita kissan oleskelusta sydänmatoalueella, jotta oikean diagonoosin tekemiselle annetaan mahdollisuus ja kissa saa aikaa hukkaamatta asianmukaisen hoidon. Ilman hoitoa tauti on kissalle tuskallinen ja kohtalokas.
Tehokas ennaltaehkäisy suojaa kissan. Äläkä anna kissan oleilla ulkona yöaikaan, jolloin riski on suurin.

24.1.2011

Koiran leishmania

Leishmania on koiran loistaudeista yleisin ja ehkä vakavin, koska taudin aiheuttamat vauriot ovat pysyviä, eikä niitä voi parantaa lääkityksellä. Lääkitys voi hidastaa taudin kulkua, ja voi jopa pysäytellä sitä. Se on hyvin yleinen Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa. Leishmanian tartuttaja on hietasääski, joka imee ensin sairaan koiran verta, ja sitten tartuttaa sen terveeseen koiraan samalla menetelmällä. Tauti ei tartu koirasta toiseen, eikä koirasta ihmiseen. Sisäelimissä tauti vaikuttaa pääsasiassa maksaan ja munuaisiin. Koira on syytä testata kun ulkoisia merkkejä havaitaan;

-ruokahaluttomuus, laihtuminen, huonovointisuus
-nenäverenvuoto
-jatkuva ripuli
-laajentuneet imusolmukkeet
-kuume joka ei laske
-jatkuvat silmätulehdukset
-kirsun ja silmien ympärille tulee karvattomia alueita
-ihon hilseilyä on erityisen paljon
-pieniä haavoja ilmestyy iholle
-kynnet kasvavat poikkeuksellisen nopeasti

Taudin määritys tehdään verikokeella. Jos lääkitys aloitetaan ajoissa, mahdollisuudet ovat hyvät. Hoitamattomana leishmania johtaa lopulta kuolemaan.
Leishmaniaa vastaan ei ole vielä olemassa 100 % ennaltaehkäisevää tuotetta. Varmin suoja (95 %), ja teholtaan tutkittu tuote on deltametrina Scalibor -kaulapanta, jonka teho kestää 5-6 kk. Pantaa pitää käyttää jatkuvasti. Myös Stronghold, Frontline Combo ja Advantix -liuospipetit ovat täällä yleisesti käytössä. Jotkut suosivat eteerisiä öljyjä, joku toinen pistää hyttyskarkoitteella käsitellyn paitulin haukun päälle pakolliselle iltalenkille. Itikka joka ei pistä, ei tartuta, eli kaikki mikä pitää itikan pois iholta on hyvä idea. Lääkeaineista kannattaa jutella eläinlääkärin kanssa.
Lisäsuojaa antaa hyttyskarkoitteet oleskelualueilla ja suojaverkot avonaisissa ikkunoissa.
Hietasääski on kaikkein aktiivisimmillaan auringon laskun ja nousun välisenä aikana, jolloin koiran kannattaa pysytellä sisätiloissa. Suurimmassa vaarassa on ulkona yöllä oleskeleva koira.
Vaikka tauti on tunnettu jo vuosikymmeniä, vasta hiljattain tutkijat ovat onnistuneet kehittämään ennalta ehkäiseviä menetelmiä ja hoitoa jo todettuun tautiin.
Uusinta tietoa;  Rokote on jo saatavilla

23.1.2011

Sydänmato voi tappaa, mutta se on helppo ehkäistä

Sydänmato (Dirofilaria immitis eli amerikkalainen sydänmato) on koirien loismato, jota esiintyy mm. Etelä-Euroopassa, Iso-Britanniassa, Amerikassa, Australiassa ja Japanissa. Tartunta tapahtuu hyttysen imiessä verta, jolloin koiran iholle siirtyy syljen mukana toukkia.
Ranskalaiseen sydänmatoon (Angiostrongylus vasorum) voi törmätä Ranskassa, Tanskassa ja Venäjällä. Taudin välittäjänä toimii etana, jolloin tartunta tapahtuu etananpopsijan ulosteen välityksellä. Tartunnan voi saada myös kissa, kettu, susi tai joku muu nisäkäs, mutta se on harvinaista.
Täysikasvuinen sydänmato voi kasvaa 30 cm pitkäksi ja elää jopa 7 vuotta. Tauti kehittyy hitaasti, koska toukan kehittyminen aikuiseksi madoksi kestää yli puoli vuotta. Sydänmato elää keuhkoaortoissa ja oikeassa sydänkammiossa. Tyypillisiä oireita ovat sydämenpuoliskon laajeneminen ja seinämän paksuuntuminen, sekä hengitystieoireet. Sydänmatotartunta voi johtaa kroonisen verenkiertohäiriön seurauksena maksan vaurioitumiseen ja myös munuaisvikaan.  Tartunnasta taudin varmistumiseen saattaa kulua pitkä aika, sen hitaan kehityksen vuoksi. Sydänmatotaudin toteaminen perustuu esitietoihin ( oleskelu tartunta-alueilla jne.), sekä tutkimuksiin, joissa sydän- ja keuhko-oireiden lisäksi toukkia ja munia voidaan löytää koiran ulosteesta tai syljestä, sekä verianalyysiin.
Hoitamattomana tauti heikentää hitaasti, oireet voimistuvat matojen määrän lisääntyessä, ja ajan kanssa voi johtaa kuolemaan. Tarttuminen ihmiseen on mahdollinen, mutta erittäin harvinainen. Yhden maininnan löysin kahdesta saksalaisturistista, jotka olivat todistettavasti saaneet tartunnan -90 luvulla.

17.1.2011

Ekinokokkoosi - Echicoccus multilocularis, myyräekinokokkoosi lyhykäisesti

Se on heisimatojen aiheuttama infektiosairaus, joka koiralla, kissalla, ketulla ja sudella on yleensä oireeton. Koiralla voi olla tuhansia ekinokokkiloisia ilman oireita. Ekinokokit ovat muutaman millin mittaisia heisimatoja, jotka tuottavat sadoittain mikroskooppisen pieniä munia, jotka leviävät ulosteiden mukana. Tartunta tapahtuu yleensä juuri ulosteiden ja saastuneen lihan välityksellä, mutta loisen munia voi olla myös karvapeitteessä, josta niitä tarttuu ympäristöön. Hyönteiset, tuuli ja sade voivat levittää niitä. Munat kestävät hyvin pakkasta, desinfektioaineita, jopa formaliiniin säilömistä, mutta ovat herkkiä lämmölle ja kuivuudelle. Ympäristössä munat ovat välittömästi tartuntakykyisiä ja säilyvät jopa 2 vuotta. Väli-isäntinä toimivat monet pikkujyrsijät, kuten pelto- ja metsämyyrät, sopuli ja piisami sekä satunnaisesti ihminen ja sikakin. Jyrsijä saa tartunnan loisen munien saastuttaman ravinnon tai veden mukana. Kettu ja susi saa tartunnan syömällä jyrsijän. Kettu ja susi ovat ekinokokkiloisen pääasiallisia levittäjiä, mutta yhtälaisina voivat toimia tartunnan saanut koira tai kissa. Ekinokokkoosia on erityisesti Venäjällä sekä Keski- ja Etelä-Euroopassa. Suomessa ja Portugalissa ei ole myyräekinokokkosia tavattu.
Ihmiselle tartunta voi aihettaa vakavan maksasairauden, joka hoitamattomana voi johtaa kuolemaan. Usein siinä vaiheessa kun oireet ilmaantuvat, maksa on jo niin pahasti vaurioitunut, ettei siitä pysty enää kokonaan parantumaan. Tauti ei tartu ihmisestä toiseen. Ihminen voi saada tartunnan myös marjoista ja sienistä. Itärajan ketut ja susihukat ei viisumia tarvitse, ja muutenkin näinä aikoina kun kaikki kulkee kaikkialla, ei ole viisasta popsia marjoja suoraan poskeen, ei siellä, eikä täällä. Keittämällä marjat ja sienet, sekä madottamalla säännöllisesti koirat ja kissat välttyy tältä hengenvaaralta.