Meidän koirapoika Ossi Ossukka on leikattu

Saman nukutuksen aikana tehtiin kaikkiaan kolme toimenpidettä;

Poistettiin vuosi sitten ilmaantunut, yhtäkkiä kasvamaan alkanut patti olkavarresta.

Puhdistettiin pienet hammaskivijäämät ikenien rajasta. Oli muuten eka kerta, että kyllä kannattaa harjailla hampaita (linkki).
Sitten vielä kastroitiin, johon ei nähty mitään tarvetta nuorempana, eikä älytty ennakoida myöhemmän iän vaivoja.
Vasta viiden vanhana Ossilla alkoi joka kevät ja syystalvi parin viikon kurjuusjaksot. Ulkona se nuuski ihan sekona toisten koirien jälkiä. Kotona me öisin kuunneltiin kuinka se sohvan nurkassa huokaili yksikseen, umpikuurona kutsuille tulla nukkumaan. Kannettuna omaan punkkaansa tai meidän viereen, ei mennyt minuuttiakaan, kun jo kipitti takaisin yksinäisyyteensä. Kissatkin sitä yritti hoivata ja helliä, puskivat, pesivät ja asettuivat ihan kylkeen lähelle, mutta Ossi meni pois, täysin tapojensa vastaisesti. Poloinen oli hyvin onneton ja stressaantunut.
Leikkauksen riskiä kuitenkin pidettiin melko suurena, koska Ossilla oli todettu sydämen toiminnassa häiriöitä.
Mutta nyt tammikuun terveystarkastuksessa Sergio, meidän eläinlääkäri kuunteli sydäntä pitkään ja moneen otteeseen:
-No mutta, tämähän on hienoa, -ei minkäänlaisia sivuääniä, se pumppaa ihan normaalisti!
Siinä paikassa aloimme punnita; -uskaltaisiko?, -olisiko nyt hyvä aika hoitaa nukutusta vaativat toimenpiteet?
Patti ei ihan vielä pakota, mutta voi sen piankin tehdä. Kastraatio minimoisi eturauhasongelmia, bakteeriperäisiä tulehduksia, ja estää kives- ja perärauhaskasvaimia, joiden riski ikää myöden kasvaa. Miinuspuolina voi olla virtsankarkailu ja lihavuuskin.
Tultiin siihen tulokseen, että nyt on hyvä tilaisuus ja aika toimia, Ossi on sentään jo 8 -vuotias.
Ossilta otettiin iso verenkuva, katsotaan sen tulokset ja tutkitaan poika vielä uudelleen viikon kuluttua.
Veriarvot olivat hyvät, ja Ossin pumpun äänet edelleen niinkuin pitikin.
Leikkauspäivänä puoli kahdelta tassuteltiin vastaanotolle. Vasta kun Ossi oli rauhoitettu ja hengitysputki anestesiaa varten oli asennettu, lähdin pois Ossin viereltä sydän kippuralla huolesta ja jännityksestä.
Puoli neljältä Sergio soitti; -Kaikki on hyvin, Ossi heräilee, malta puolisen tuntia ja voit lähteä tulemaan.

Matka oli lyhyt, aurinko lämmitti mukavasti ja henki kulki taas kevyesti. Iloinen näky odotti, -Ossi istui patjallaan häntä villisti vatkaten jo odottamassa, oli se ehtinyt itkeä tirautella ennen tuloamme.
Pienet ylikierrokset oli pojalla vielä päällä, kun lääkkeet ja hoito-ohjeet taskussa lähdettiin kotiin toipumaan, runsas viikko siinä menee, sanoi Sergio....siitä myöhemmin.          Ossin toipuminen