Tänään aamulenkillä satamassa Ossi tiiraili tapansa mukaan aidan raosta ankkoja, ja minä zoomailin huvikseni mitä eteen sattui, lokkejakin, -ja siihen se haikara istahti rantaravintolan kattoterassin kaiteelle lokin kaveriksi.
Aika pikkuinen lintu, tuskin lokkia suurempi, olisikohan poikanen vielä. Se istuskeli ja käveli vain pienen hetken, sitten se nousi siivilleen häipyen hetkessä näkymättömiin.
-Olihan upea lento, komeat siivet, eikä se lintukaan niin pieni ollut, -lentäessään.
No kuva lennosta jäi ottamatta, kun zoomi oli vielä päällä, eikä meikkä niin nopeasti ehtinyt muutella ja hääräillä kameran kanssa, kun piti nähdä omin silmin se lento.
Haikara on täällä melko tavallinen näky rantakivillä, mutta herkkä pyrähtämään pois, jos sitä lähestyy. Näin läheltä en ole sitä koskaan ennen päässyt näkemään. Nyt me oltiin Ossin kanssa seisty jo jonkin aikaa paikoillamme, ehkä siksi se uskaltautui aamun hiljaisuudessa näinkin liki.
Oma lintutietous on lintukorttiasteella, mutta googletuksen perusteella olettaisin, että tämä pitkäkoipi on Silkkihaikara
Egretta garzetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti