Viljo katosi retkilleen viime vuoden syyskuussa. Aika lailla me sitä odoteltiin palaavaksi, mutta alkuvuodesta alettiin jo uskoa, ettei enää nähdä sitä ikinä. Yllätys oli täydellinen, kun se juhannuspäivänä ilmestyi vanhalle aurinkopaikalleen terassin seinustalle. Pieniä epäilyksiä sen läsnäolosta heräili jo viikkoja ennen, koska terassilta olivat hävinneet kaikki öttiäiset, pikkukärpäset, hämähäkit ja sen sellaiset. Myös Tomppa viihtyi yllättäen ihmeen hyvin yöaikaan "torkkumassa" tuntikausia terassin ovimatolla. Viikon ajan Viljo asusteli kuin ennen. Päivisin se köllötteli auringossa, ja iltahämärän aikaan se lähti terassin aidan yli retkilleen, aina samaan aikaan. -Ja sinne se on jäänyt taas, tai sitten asustelee jonkun muun kaapin takana, jota ei täältä ikkunoista näe. Mutta mikä sen mukavampaa kun tietää, että Viljo elelee lähistöllä, -niin me uskotaan. Terassi on edelleen puhdas ötököistä, eikä tarvinne Tompalta kysellä, mitä se sinne pimeälle terassille vieläkin öisin tiirailee. -Viljoo varmaankin tiirailee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti