Kissan päivä sisältää satoja IHMEITÄ!

Kissan kynsien leikkaus, myös video

Sisäkissan kynnet eivät kulu itsestään, eikä raapimapuussa kiipeilemällä. Kynsien säännöllisellä leikkaamisella säästytään monelta turhalta naarmulta ja vauriolta. Kissalle itselleen on mukavampaa, kun se ei jää jatkuvasti kynsistään kiinni kodin tekstiileihin ja vaatteisiin.
On tärkeää totuttaa kissa pennusta pitäen kynsien leikkaamiseen. Käytä kissan kynsisaksia. Paniikkitunnelmissa ei kannata yrittää leikata, jos kissa ei kerta kaikkiaan ole suostuvainen. Toimenpide on oikein tehtynä täysin kivuton, ja kissan saa siihen ajan kanssa varmasti suostumaan, kunhan keksii miellyttävän tavan ja asennon. Alussa on hyvä valita hetki, jolloin katti on väsynein ja rauhallisin. Leikkaa ennemmin yksi kynsi sovinnossa, kuin jokaikinen väkisin pakottamalla, seuraavana päivänä lisää jne.
Meillä homma on sujunut parhaiten siten, että kissa istuu sylissä nassu eteenpäin. Freddy istuu leikkaamisen ajan aina kiltisti paikallaan kuin nallekarhu. Tomppa nuorempana ja kärsimättömämpänä tarvitsee vielä viihdykettä pysyäkseen kokonaisen kolmeminuuttisen aloillaan, hänen kynsihoitonsa tehdään telkkarin edessä tai ulkona terassilla

Kynnestä leikataan vain terävin kärki, eikä saa mennä lähellekkään hermoa, johon leikkaaminen aiheuttaa suunnatonta kipua ja verenvuotoa. Vaaleassa kynnessä hermo erottuu kynnen sisällä selvästi tummempana osana. Kissan kynnen saa helposti esiin ottamalla tassun tukevasti käteen, ja painamalla peukalolla varvasta alaspäin. Kynsien leikkausväli on parista viikosta kuukauteen riippuen tarpeesta, jonka kissansa kanssa leikkivä ja seurusteleva helposti huomaa pistelyinä.
Homman päätteeksi täytyy aina jäädä hyvä mieli, makupalat ja kehumiset on paikallaan.

Klikkaamalla videon otsikkoa siirryt uudella välilehdellä YouTubeen ja saat suurennettua videon koko näytölle!

Korvatulpat lentomatkustajalle

Enää ei tarvitse istua kuurona ja korvat lukossa lentsikassa, kertoi karvaturrien Ritu-kummitäti, joka sai vinkin koneessa vierustoveriltaan. Näissä erikoisvalmisteisissa silikonitulpissa on reikä keskellä ja ne sisältävät painetta säätävän suotimen. Suomalaiset apteekit myy lasten ja aikuisten kokoa, hinta yli 10 euroa ja käytetään enintään kahdesti. Kun kyselin täkäläisestä apteekista, eivät olleet koskaan ikinä kuulleetkaan tällaisista reiällisistä tulpista, ja oli ne meillekkin uusi juttu. -Kokeilkaa, jos on tarvis.

Kaksi kissaa ja koira?? -eikös ne tappele?...

Tätä meiltä aina kysytään, vieraat ihmettelee ja tutut hämmästelee.
Meidän perheessä Freddy-kissa oli 3- vuotias kun saapui Ossi-koira. Siinä oli siisteyteen ja rauhaan tottuneella kissalla sietokyky koetuksella, kun pentu härskisti väänsi haisevat kikkarat lattialle ja pissiä lirautteli minne sattui. Eikä se kunnioittanut kissan rauhaa pätkääkään, roikkui alvariinsa niskassa ja jyräsi alleen, vaikka kesken unien. Viis veisasi sähinöistä, ei siitäkään kun kissa veteli ympäri korvia....hirveä pentu.
Kolme vuotta myöhemmin, kun Freddy oli 6 vuotta ja Ossi 3- vuotias, perheeseen tuli kissanpentu, Tommy, jolla ei ollut mitään tapoja. Se söi jokaisen kupista, käveli päällä, omi kaikkien nukkumapaikat ja väijyi joka nurkan takana yötä päivää, tuntui ettei se nukkunut ikinä. Samalle laatikollekin se tunki, ja sotki koko kissavessan niin, ettei sinne vanha kissa hirvinnyt edes vilkaista ennen puhdistamista. Kaiken kukkuraksi se vei kaikkien lelut, puri ja raapi, oikea piikkihirviö.....kamala pakkaus.

Uuteen perheenjäseneen tutustuminen ottaa oman aikansa, niin ihmiseltä kuin perheen karvaturreiltakin. Aina ei vanha jengi oikopäätä ota uutta tulokasta avosylin vastaan, kissa varsinkin tarvitsee aikaa tutustumiseen, ja haluaa tehdä sen omilla ehdoillaan. Huoleton ja villi pentu koheltaa omine juttuineen, eikä sillä ole hajuakaan herättämästään hämmingistä. Pahimmassa tapauksessa seurauksena saattaa olla ilmiriita -sota.
Vanha kansa sanoi, että kyllä eläimet keskenään selvittää asiansa, -VÄÄRIN!, ei niiden saa antaa riehua ja tapella kontrolloimattomasti. Koirat ja kissat ovat lemmikkejä ja perheenjäseniä, joiden pitää osata yhteiselämän säännöt ja muita kunnioittavat tavat kodissa. Kodin on oltava turvallinen kaikille, jossa ei purra ja raadella muita perheenjäseniä, ei ihmisiä, eikä eläimiä. Kaikenlainen henkinen nokkiminenkin, eli jatkuva alistaminen pitää olla kiellettyä.
Perheessä ihminen on aina lauman johtaja, eli pomo, se vahvin, jonka pitää ottaa vastuu siitä, että sopu ja rauha säilyy. Monitassuisessa perheessä on normaalia, että nahisteluja ja pattitilanteitakin syntyy, jos tavat ja luonteet ovat erilaiset. Kissojen ja koirien kesken niitä ratkotaan niiden tavalla, murisemalla, sähisemällä ja näykkäilemällä, joka sekin toimii ojennuksena ja opetuksena, kunhan ei käydä kenenkään kurkkuun kiinni. Ihmisen asia on tunnistaa tilanteet joihin on syytä puuttua heti, asettaa rajat ja tarvittaessa pistää porukka järjestykseen. Ei koskaan väkivallalla, vaan selvällä auktoriteetillä ja järkevästi, varmasti ja rauhallisesti. Joskus tilanne hoituu yhdellä komennuksella, toisella kertaa saattaa rauhanneuvotteluissa vierähtää tunteja, jopa päiviä, joka on hyvinkin tavallista kun uusi tulokas on saapunut taloon ja sotkenut kaikki vanhat konseptit ja vakiintuneet olot.
Kun komentaminen ei tehoa, niin suihkupullosta spruittaukset tai mikä vaan, imurin ääni tai kattilan kansilla pamaus, joka ei vahingoita tappelijoita, käy riitapukarin taltuttamiseen. Sen lisäksi ja ohella on syytä aloittaa sovittelu ja "siedätyshoito". Parempi jos siinä hommassa olisi kaksi ihmistä. Kumpikin ottaa yhden riitapukarin kainaloonsa, ja silitellen ja rauhoittavasti puhellen pakottaa osapuolet olemaan mahdollisimman lähellä toisiaan, kunnes jännitys laukeaa ja konflikti on selvästi ohi. Ei ole tärkeää kumpi aloitti, tai kumpi on syyllinen, tärkeintä on saada rauha aikaan. Tämä voi vaikeassa tapauksessa viedä aikaa ja vaatia useampia sovittelukertoja. Siihen tarvitaan roppakaupalla kärsivällisyyttä, mutta lopussa kiitos seisoo.

Meidän perheessämme säännöt on edellä mainituin eväin tehty selviksi heti alkuunsa, ja muistutus annettu aina tarvittaessa. Leikkiminen ja siihen liittyvä painiskelu on aina sallittua, riehuminenkin. Kissoilla "viiraa" välillä, kaikki sen tietää. Sitä varten kissoilla on kiipeilypuu ja omat raapima- ja repimislelunsa, kun taas Ossilla on omat tavaransa. Kodin sisustus on sellainen, että se kestää normaalia elämää ja kulutusta kaikilta perheenjäseniltä. Nyt kun Tommy lähenee kolmatta vuottaan, yhteiselo sujuu jo ilman sähinöitä ja murinoita. "Veljeksistä" on kasvanut tasapainoisia ja rauhallisia tassukoita, jotka osaavat yhtälailla leikkiä kuin lepäilläkkin yhdessä. Semmoinen pieni jäynän teko ja härnääminen näyttää kuuluvan näiden iloisten veijareiden jokapäiväisen elämän pirstysruiskeisiin. -Hullunkurinen kiva perhe tämä on.

Kissabongari!

Kesän helteet paahtaa kovimmillaan, varjossakin on lämpöä reilusti yli 30 astetta aamuvarhaisesta aina auringonlaskuun asti. Kissatkaan eivät tapansa mukaan jaksa oleilla terassilla, ja sekös ihmetyttää paikallisia lintuasukkaita. Vipinää kaivattaisiin, -puolin ja toisin, mutta syksymmällä sitten taas, siihen asti -¡Hasta luegooo!

Koiran painajainen - kynsien leikkaus

Ossi oli pentuna maailman vaikeimpia hoitotapauksia. Huuto ja parku oli kamala kun vaan näyttikin kampaa tai harjaa saatika kynsisaksia. Kiljumisen säestyksellä pikkukoira paketoi kaikki tassunsa alleen piiloon niin tukevasti, ettei niitä pakottamatta olisi sieltä esiin saanut.
Koirapoika ja kynnet kasvoivat, ja lopulta oli pakko pistää vaihtoehdot pöydälle. -No eläinlääkärillä tietysti homma hoituu rutiinilla, me funtsailtiin. -Mutta ei sinnepäinkään, heti kun lääkäri otti tassun ja kynsisakset käteensä, pentu-Ossi pisti pystyyn sellaisen kauhunäytelmän, että koko odotushuone tutisi vielä kun poistuttiin.
-Ei annettu lääkärin leikata, koska tajuttiin, että pahimmassa tapauksessa yksi leikkauskerta hermoon riittää, ja sitten ne leikataan vaan rauhoitettuna, koko loppuelämän. Päätettiin alkaa valmentaa haukkua kynsien leikkaukseen. Kynsisakset pidettiin aina esillä lojumassa ja vapaasti Ossin tutkittavina. Tassuja kosketeltiin, jopa telkkaria katsellessa, kun Ossi torkkui tai touhusi vieressä, tassuja siliteltiin ja näpräiltiin. Hoitotoimet ajoitettiin aluksi aina aikaan, jolloin Ossi oli "ihan poikki" ja rennoimmillaan.
Vähä vähältä päästiin etenemään. Puolen vuoden kuluttua turkin hoito sujui, ja tassujen karvat sai jo leikata. Yksivuotiaana leikattiin yksi kynsi viikossa, kolmevuotiaana sai leikata yhden tassun kynnet kaikki kerralla. Ja siitä asteittain päästiin siihen, että viisivuotiaan Ossin kynnet sai leikata ilman minkäänlaista paniikkia.
Avainsanoja homman onnistumiseen olivat aika ja rauhoittelu, väkisin ja pakottamalla me ei tehty, eikä tehdä mitään. Molempien pitää olla rauhallisia, jos Ossilla tai itsellä on huono päivä, otetaan uusiksi paremmalla fiiliksellä.

Ossin kynnet leikataan aina kylvyn jälkeen, kun kynsiaines on pehmeimmillään, eikä napsahda niin ikävästi. Kirkkaalla fikkarilla saa läpivalaistua kynnen ja näkee hermon päättymiskohdan, niin ettei siihen leikkaa vahingossakaan. Ihan mustasta kynnestä, josta ei näy millään läpi, leikataan vain pari milliä. Kun kynnessä näkyy vaalea pehmeä sisus, siihen ei saa koskea, -se on hermo. Epävarmassa tapauksessa hermon kohdasta, leikataan vain kasvanut osa, joka on koukkumainen kynnen alta avoin osa, loput jätetään rauhaan.
Ossin kynnet pätkitään kerran kuukaudessa, se riittää hyvin, koska city-haukku Ossi kulkee päivittäin asfaltilla, joka kuluttaa kynsiä.

Tänä päivänä hoitotoimet sujuu ongelmitta. Ossi kipittää iloisesti hoitoalustalle, ja muksahtaa mieleiseensä asentoon, jossa antaa siirrellä ja pyöritellä itseään tarpeen mukaan. Jännitystä ja kireyttä ei enää ole, yleensä Ossi torkkuu ja nukahteleekin, jos hommassa tarpeeksi aikaa suttaantuu.
-"Valmis" tarkoittaa, että hypätään pystyyn, venytellään ja peritään palkkio -hetipaikalla!

paha lääkärikauhu

No missäs kissa on?

Viljo kurkkii meitä ikkunan takaa

...ja me sitä. Kiva että gekkosemme asettui asustamaan tuohon työhuoneen ikkunan tuntumaan, yhteys säilyy. Ei se ole kesyyntynyt, eikä me olla sitä yritettykään kesytellä, koska uskotaan, että sillä on turvallisempaa, kun osaa painella piiloon. Utelias se kuitenkin on, ja fiksumpi kuin arvattiinkaan, koska pyykkejä saa ripustaa ja touhuilla siivousvehkeiden kanssa normaalisti mekkaloiden sen lähettyvillä, mutta jos yrität hiipiä, tai menet suoraan liian lähelle kurkkimaan, niin -viuh vaan, sinne viuhahti arkun taa piiloon.
Kesäkuussa nähtiin ihan päivittäin, mutta nyt kun helteet ovat harventaneet ötököitä, Viljon ruoan saanti ei taida olla riittävä tässä meidän terassilla. Se saattaa olla kolmekin päivää reissussa, ja sitten taas, jonain aamuna saadaan nähdä kun se vilahtaa päivän kuumimmaksi ajaksi varastoarkun taakse piiloonsa, menisköhän nukkumaan? Myöhään iltapäivästä se alkaa taas liikuskella terassin seinustalla, ja heti kun aurinko on laskenut, alkaa tekemään lähtöä retkilleen.
Sillä on veikeä tapa viivähtää ennen menoaan terassin väliaidan päällä ja kurkkia sisälle ikkunasta. Viitisen minuuttia se kuikuilee kaulaansa venyttäen ikkunasta sisälle, ja sitten se häviää aidan taakse hämärään yöhön. -On sille vilkutettu, ja toivoteltu onnet, että tulisi ehjänä takaisin, kun kerran on tämän kodikseen ottanut.

Karvat pois korvista

Korvien kevennys voi olla tarpeen nuorilla jos halutaan korvien pysyvän pystyssä. Mutta on ikä mikä hyvänsä, kevyiden korvien kanssa on mukavampaa. Ne on helpompi pitää puhtaina, eikä pikku öttiäiset pysty asustelemaan tiheän karvoituksen seassa hetkeäkään huomaamatta.
Korvat on herkkää aluetta ja korvalehti on paikoin hyvin ohutta ihoa, niitä ajellessa on oltava tarkka ja varovainen. Hommaan ei kannata alkaa ollenkaan, jos itse on hyvin epävarma, eikä silloinkaan jos koira ei sitä siedä ja pysy paikallaan, jolloin trimmauksessa saattaa sattua vahinkoja.
-Ossin korvia ajellaan Vidal Sassoon max -partatrimmerillä. Se on pieni, hiljainen ja turvallinen, eikä nipistele. Trimmerin lisäksi tarvitaan hyvät parturin sakset. Karvasilpun poistoon me ollaan käytetty imuria heikoimmalla tehollaan, mutta siihen käy myös pehmeä harja. -Korvan sisäpuoli ajellaan myötäkarvaan korvakäytävästä poispäin suuntautuvilla liikkeillä. Korvan sisällä oleviin onkaloihin ja käytäviin älä mene. Kone leikkaa nätisti liian pituuden vaikka et kosketa korvakäytävän aluetta, vaan vedät kevyellä liikkeellä pinnan yli mukailematta ihopoimuja. Huolehdi ettei karvasilppua mene korvakäytävään. -Korvan ulkopuoli leikataan aina myötäkarvaan korvan juuresta korvalehden reunaan suuntautuvilla vedoilla säteittäin. Me ollaan leikattu 2/3 osaa korvalehdestä puhtaaksi ja jätetty korvan juureen siisti karvapeite, mutta kukin makunsa ja mieltymyksensä mukaan. -Lopuksi homma viimeistellään siistimällä pitkät hapsut korvien reunoista saksilla. Tasoitus käy kätevästi ja turvallisesti kun pidät korvalehden reunan etusormen ja keskisormen välissä piilossa niin, että on mahdotonta leikata korvalehden ihoon. Koko homma vie rutiinilla tuskin varttiakaan, ja on vaivansa arvoinen, koska Ossista huomaa selvästi tyytyväisyyden kevyempiin korviinsa, varsinkin jos ne ovat päässeet kunnolla rehottamaan.
(Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi)