Ikinä ennen nähtyjä

-Kuka sä oot?

..... kukas koira toi on?

Punkin kanssa aamulenkiltä kotiin

Ei se valkosipuli kaikkia punkkeja yrittämästä estä.

Tämä pieni pirtsakka yksilö oli ensimmäinen vuosiin, sitten valkosipulin aloittamisen.
Pari tuntia se oli ehtinyt vaeltaa Ossin turkissa, kunnes huomattiin se silmän yläpuolella karvoissa roikkumassa. Laiha läpinäkyvä kroppa viestitti, ettei makoisaa puremakohtaa ollut löytynyt. Eikä Ossikaan vielä iltaan mennessä ole ihmeemmin rapsutellut.

-Hyvä ettei maistunut Ossi hyvälle. Tyytyväisenä lisäsin taas Oskun ateriaan päivittäiset pari pikkuista valkosipulipuristetta.
Valkosipulista

Haikara bongattu

Tänään aamulenkillä satamassa Ossi tiiraili tapansa mukaan aidan raosta ankkoja, ja minä zoomailin huvikseni mitä eteen sattui, lokkejakin, -ja siihen se haikara istahti rantaravintolan kattoterassin kaiteelle lokin kaveriksi.

Aika pikkuinen lintu, tuskin lokkia suurempi, olisikohan poikanen vielä. Se istuskeli ja käveli vain pienen hetken, sitten se nousi siivilleen häipyen hetkessä näkymättömiin.
-Olihan upea lento, komeat siivet, eikä se lintukaan niin pieni ollut, -lentäessään.

No kuva lennosta jäi ottamatta, kun zoomi oli vielä päällä, eikä meikkä niin nopeasti ehtinyt muutella ja hääräillä kameran kanssa, kun piti nähdä omin silmin se lento.

Haikara on täällä melko tavallinen näky rantakivillä, mutta herkkä pyrähtämään pois, jos sitä lähestyy. Näin läheltä en ole sitä koskaan ennen päässyt näkemään. Nyt me oltiin Ossin kanssa seisty jo jonkin aikaa paikoillamme, ehkä siksi se uskaltautui aamun hiljaisuudessa näinkin liki.

Oma lintutietous on lintukorttiasteella, mutta googletuksen perusteella olettaisin, että tämä pitkäkoipi on Silkkihaikara Egretta garzetta.

Missä kissa?

...nnuuuhhh...

..mä haistan sen...

...jossain lähellä se hiipparoi...

Moi! -mitä sä siellä teet?

Ruokalabyrintti ja raksupallo

Ei hassumpi idea, minähän innostuin heti. Nyt saa kissat vähän virikkeitä ruokailuunsa, ja pääsevät "metsästämään" ruokaansa.

Tomppa tuskin malttoi odottaa, että saatiin laitteet kasaan ja toimintaan. Siitä hetkestä kun saatiin raksut sisään, alkoi parin päivän innokas pallottelu ja labyrintistä kaukaloon tippuvien raksujen ropinaa kuultiin yölläkin.
Mutta sitten se tasaantui, ja saatiin nähdä, kuinka ison kissan tassu taipuu raksuja noukkimaan mieluiten laiskan pulskeasti makuuasennossa.

Raksupalloa Tomppa huitaisee ohikulkiessaan puolittain huolimattomasti, ottaa sen mitä tulee, ja kyttää vielä hetken, josko sieltä vieläkin, -jos ei, niin ei, ja se jää siihen.

Ei kovin liikunnallista, eikä vaikeaakaan, mutta virikkeellistä harmitonta huvia arkeen.
Varsinkin, kun nyt runsaan puolen vuoden kuluttua näiden hankkimisesta kissan paino on pysynyt ennallaan.
Freddy ei koske kumpaisenkaan. Freddyn mielestä ruokaa syödään oikeaan ruoka-aikaan, ruoka pitää olla sen omassa kupissa, eikä ruualla leikitä, ja sillä siisti.

Erikoinen pariskunta satamassa

Ollaan nähty ne ennenkin uiskentelemassa aamuvarhaisella samassa paikassa. Kauempana, vasta lähestyessään rantaa ne uivat vielä rinnakkain, hyvin lähekkäin, ja juttelevat, pulisevat keskenään. 

Kun rantahietikko lähestyy, rouva siirtyy vanaveteen, ja nousee maihin puolisonsa perässä. 

Rouvaa katsoessa mielessä vilahteli, ankka, sorsa ja kyyhkynenkin.

Kerran kaupungilla auton edestä pyrähti lentoon kyyhkynen, ihan tavallinen harmaa kaupunkipulu, kunnes näin sen siivet alapuolelta, jotka loistivat uskomattoman kirkkaina kaikissa sateenkaaren väreissä.  Toisella kertaa huomion kiinnitti valotolpan nokassa istuva täysharmaa pulu, muuten, paitsi pää oli väritykseltään kuin tropiikin papukaijalla. Ei jokapäiväistä, mutta ei mitenkään tavaton näky näissä oloissa, kun karanneet papukaijat pärjäävät hyvin. 

-Jonain päivänä saan napattua kuvan.

Kissan kiinalainen yksiö

Snakki tai kaksi evääksi, eikä reissukoiran vatsa murise

Kesäretkillä, on ne sitten ostosreissuja tai vaan huviajeluja, hurahtaa helposti tunteja poikineen, ja mikäs sen mukavampaa kuin taukopaikassa kaivaa omat herkulliset eväät esiin, koiralle erityisesti. Ossille pelkkä ajatus on jo alkupalat, sen näkee.
Vaihtoehtona teollisille pötkylöille ja nappuloille, on kotoisen kehittelyn tuloksena saatu aikaan tämä melko simppeli retkieväs, joita voi valmistaa kerralla isomman määrän, pakastaa, ja ottaa mukaan sopivan kerta-annoksen.
Folioon käärittynä se säilyy kylmälaukussa hyvin, ja sulaa lämpimässä nopeasti syötäväksi.
Pekonin sisältämä suolamäärä suhteutettuna muuhun massaan, jää niin vähäiseksi, että sitä tuskin maistaa. Tässä määrin suolan nestettä sitova vaikutus on kesähelteillä pikemminkin hyväksi kuin pahaksi.
(Muistathan pitää raikasta vettä tarjolla).

Tästä annoksesta tulee noin 36 snakkia.

700 g jauhelihaa

1 dl täysjyväriisiä kuivana

1 dl pekonia

2 munaa

Lisää kiehuvaan maustamattomaan veteen riisi ja pekoni. Anna kiehua hiljalleen 20 min. Ota levyltä ja anna hautua kannen alla vielä 5 min. Siivilöi ylimääräinen keitinvesi pois. Sekoita jäähtynyt riisi-pekoniseos jauhelihaan hyvin, ja viimeiseksi kananmunat taikinaan.

Pyörittele käsien välissä leivinpaperilla päällystetylle uunipellille tankoja. Itse olen käyttänyt kertakäyttöhanskoja, taikina ei tartu niihin, ja homma sujuu tosi sutjakkaasti.

Paista uunin keskitasolla 220 asteessa n.15 min. Kypsyyden voit varmistaa katkaisemalla snakin.

Yleensä pakastan snakit pussissa. Ne ei tartu toisiinsa ja sieltä niitä on ihan helppo ottaa.
Mutta oikein ahkeran fiiliksen sattuessa olen käärinyt ne yksitellen folioihin jo valmiiksi. -Tosi siistiä napata mukaan.

-No hei, ala tulla jo...

piip

Haluan lemmikin, jollaista ei ole kellään muulla maailmassa, sanoi ukko. Myyjä toi takahuoneesta jääkarhun. Ukko innostui niin, että maksoi runsaasti extraa hinnan päälle. Myyjä huusi perään vielä varoituksen: -Älä koske sen nenään!  -muista se!
-En en!, huusi ukko takaisin.

Ei mennyt aikaakaan, kun uteliaisuus voitti, ja ukko meni ja koski jääkarhun nenään....Alkoi hirveä murina, jääkarhu nousi takajaloilleen ja ampaisi jahtaamaan miestä. Lopulta hikinen, läähättävä ukko vapisi ihan liiskana nurkassa ja rukoili: -Äläsyöäläsyö, älä syö minua, kilttiiiii...
Jääkarhu tuli ihan liki, nosti valtavan kämmenensä -ja painoi jättiläiskynnellään ukon nenään...
-"Piip itsellesi, tasoissa ollaan"

Valkosipulia koiralle - Oikein käytettynä hyvä, väärin käytettynä paha

Se pitää punkit, kirput ja muut syöpäläiset loitoilla, se ehkäisee syöpiä ja vahvistaa immuunijärjestelmää, pahat hengetkin se karkotti noitien aikaan.
Koirien valkosipulin käytöstä kiistellään jatkuvasti, siihen suhtaudutaan kriittisesti, koska sipuliperheen kasvina se voi aiheuttaa suurina määrinä jatkuvassa käytössä hengenvaarallisen anemian, lisäksi tutkittu tieteellinen näyttö terveysvaikutuksista koirille puuttuu.
Kuitenkin maailmalla alkaa olla sellainen nippu positiivisia kokemuksia, että niitä on vaikea ohittaa ja kuitata humpuukkina.
Avain terveelliseen turvalliseen käyttöön löytyy mahdollisimman pienestä, mutta riittävästä annostuksesta kokeillen haettuna;
Yli 20 -kiloiselle koiralle riittänee hyvin yksi tuore valkosipulin kynsi pariksikin päiväksi, mieluiten kuuriluontoisesti.  Jos koira ei siedä tuoretta, kaupasta saatavat kapselit ja puristeet on helppo antaa ruoan mukana.
Pohjoisen olosuhteissa syöpäläisten häätöön riittää kesäkäyttö.

Älä anna pennulle valkosipulia. Valkosipulin sisältämät sulfidiyhdisteet aiheuttavat liiallisesti nautittuna Heinz-body anemiaa. Normaalisti luuydin tuottaa jatkuvalla syklillä uusia soluja vanhentuneiden solujen tilalle, jotka elimistö hajoittaa. Jos hajoaminen kiihtyy, esim. valkosipulin aiheuttamana, luuydin ei pysty tuottamaan tarpeeksi punasoluja hajonneiden tilalle, syntyy hemolyyttinen anemia. Pienellä pennulla punasolujen tuotanto alkaa olla tarpeeksi kehittynyt vasta noin 8 viikkoisena. Valkosipuli voi myös aiheuttaa pennulle ripulia ja pahoinvointia.
Aneemiselle ja leikkaukseen valmistautuvalle koiralle ei saa antaa valkosipulia.

Ossi alkoi käyttää valkosipulia noin kolme vuotta sitten. Kaikenlaiset niskaan laitettavat tipat punkkeja ja kirppuja vastaan aiheuttivat pahoinvointia, eikä tuntunut yhtään hyvältä laittaa oman koiran niskaan aineita, joiden ohjeissa varoitettiin isolla; "Älä koske!-pese kädet heti!" Jytyjä myrkkyjä, joiden käytöstä huolimatta Ossista poistettiin säännöllisesti jokunen punkki vuosittain, ja kerran sillä oli kirpputartuntakin.
Turhalta tuntui, vastenmielisyys kasvoi ja rypyt syveni, -oli hyvät syyt hakea uusia keinoja. Luonnon vaihtoehto on kuitenkin mielestäni aina paras ja ensisijainen, kun pelataan terveydellä.

Ensin kokeilin Ossille lihanpaloja, joita oli keitetty parikymmentä minuuttia laimeassa valkosipuli liemessä.

Osku hotkaisi tapansa mukaan tarjotut makupalat hyvin hapeasti, ja halusi heti lisää. Onneksi en antanut, koska kymmenen minuutin kuluttua se yht'äkkiä pomppasi pystyyn, ja alkoi villisti kyntää kuonollaan peffa pystyssä mattoa ristiin rastiin. Se pärski, niiskutti, hikotteli ja pyöri hullun lailla, päästäkseen irti valkosipulin hajustaan. Onneksemme jugurtti ja juusto helpotti oloa muutamassa minuutissa, mutta se siitä tuoreesta valkosipulista missään muodossa meidän Ossille.
Valkosipulipuristeeseen Osku ei reagoinut mitenkään, se kelpasi jopa sellaisenaan, ja ilman jälkimaininkeja.
Niinpä Ossin yhteen ateriaan on lisätty keväästä syksyyn pari puristetta, noin 0,2 g, päivittäin, eikä sitäkään ihan orjallisesti. Eikä punkin punkkia, ei kirppujakaan, satunnaisia loikkijoita lukuunottamatta, näinä vuosina. Veriarvot tarkistettiin tämän vuoden alussa, ja kunnossa ovat nekin.
- Eli tässä taas yksi ei tieteellinen "näyttö".

28.5.2012 Punkki iski Ossiin ja sanoi yäk-hyi!

Kivakivakiva, jeee...me mennään eläinlääkäriin pistoksille

Oli vuotuisen yhdistelmä- ja sydänmatorokotteen aika. Kun parkkeerasin auton vastaanoton kulmalle, Ossi liimautui nenästään sivulasiin. Häntä alkoi heilua vipattaa vimmatusti, -se tiesi minne ollaan menossa.
Mitä lähemmäksi ovea päästiin, sitä lujemmin tassut suti sileää asfalttia, kamala kiire sillä oli päästä moikkaamaan tuttua väkeä. Turha sitä on jarruttaa, pienen koiran riemua, ....vaikka voisi se ehkä vähän hillitymmin.....

Pisti hymyilemään muistikuvat jostain hyvin kaukaa menneisyydestä, kuinka irrottelin eläinlääkärin vastaanotolla karkuun kiipeävän kissani kynsiä hiuksistani. Ja kuinka raahasin kaksin käsin 30-kilon painoista koiraani vastaanoton ovesta sisälle, siellä Suomessa.

....Ei, kyllä näin on parempi, -anna palaa vaan täysillä Ossukka.

 Ei ole Ossin vuodet kuluneet ilman sairauksia ja vaivoja, ja vastahan viime leikkauksesta on pari kuukautta, eikä jälkitarkastuksista sitäkään. Mutta arvet ovat parantuneet, eikä henkisiä arpia näytä koskaan tulleenkaan.  Kun Ossi saa Sergion näkyviin, se kipittää iloisena tervehtimään....ja suoraan syliin.

    On helppo huomata kuinka hyvin ja lempeästi meitä on aina kohdeltu ja hoidettu.  Ossi pysyy rauhallisen tyynenä pöydällä ihan nätisti kiinni pitelemättä, ja sietää kaikenlaiset tutkimukset ja toimenpiteet mukisematta, jopa kuumeen mittauksenkin, tosin mulkaisten Sergiota siihen malliin, että -heiheihei!, tosta en tykkää, onko pakko -onko ihan pakko!

Sydänmatotesti oli onneksi negatiivinen tälläkin kertaa. Ne kaksi pistosta, joita varten tultiin, pistettiin vielä lopuksi, ja unohdettiinkin saman tien, muttei makuja, - makupalat muistettiin tottakai.      

Löydätte Sergion täältä: TORREMASCOTAS Avenida Rosa Mazón Valero s/n. Torrevieja. Puh. 965712467. Sijainti on merkitty Googlen karttaan. Laita kartta-hakuun; Torremascotas, Torrevieja, Espanja. Google-ukolla pääsee kurkistamaan melkein ovesta sisälle.

Torremascotasin omille sivuille pääset tästä

Koiralle vaarallisia ruoka-aineita

Koiran ja ihmisen ruuansulatusjärjestelmät ovat erilaiset, siksi monet  meille täysin vaarattomat ruoka-aineet voivat olla koiran  terveydelle vaarallisia, ja jopa kuolettavan myrkyllisiä. 
Koira ei juurikaan lajittele syötäviään, eikä nirsoile. 
Hyvin monen nykykoiran takaraivossa istuu susilta peritty eloonjäämisoppi; syö henkesi edestä hotkien ja kaikki. -Siinä takuuvarma tapa saada vatsanpuruja ja myrkytyskin, jos tarjolla on tarpeeksi vääränlaista purtavaa. Kokemukset ja tieto kasvaa jatkuvasti, mutta seuraavat tuotteet jo tunnetaan vaaroistaan:
Suklaa aiheuttaa hermostuneisuutta, oksennusta, ripulia, sydänoireita, voimattomuutta ja pahimmassa tapauksessa epileptisen kohtauksen ja kuoleman. Koiran elimistö ei kykene hajoittamaan kaakaon sisältämää teobromiinia, joka on kofeiinin sukulaisaine. Mitä tummempi suklaa, sitä enemmän siinä on teobromiinia, ja vaarallisempi se on. Pieni pala maitosuklaata ei varmaankaan tapa, mutta koiran koosta riippuen määrä on suoraan verrannollinen reaktioon. Ensiapu: Jos syömisestä on vähän aikaa oksennuta.
Kofeiini muuntuu elimistössä teofylliiniksi, samaiseksi kuin suklaan teobromiini, aiheuttaen liiallisena samat oireet kuin suklaa. Kilpailevan koiran nautittu teofylliini näkyy doping-testeissä.
Ksylitoli (Xylitoli) on täysin vieras aine koiran elimistölle. Jo alle gramman annos voi aiheuttaa vaarallisen verensokerin laskun, sen myötä tajuttomuuden, ja pahimmassa tapauksessa kuoleman. Ensiapu: Puhtaan sokerin, mieluiten hunajan hierominen suun limakalvoille. Annostele ruokalusikallinen/5 painokiloa kohti puolen tunnin välein, kunnes oireet häviävät.
Nikotiini kiihottaa keskushermostoa, myöhemmin lamaannuttaen sen. Hengityskeskuksen lihaksiston lamaantumisesta seuraa kuolema. Hengenvaarallinen annos koiran koosta riippuen on 20-100g nikotiinia. Askin kyljessä olevat arvot viittaavat poltettuun tupakkaan. Syötynä nikotiiniannos on huomattavasti suurempi ja siten vaarallisempi.
Ensiapu: Jos syömisestä on vähän aikaa oksennuta.
Alkoholi pienenäkin määränä voi aiheuttaa alkoholimyrkytyksen. Koiran elimistö ei käsittele ja siedä alkoholia samoin kuin ihmisen.
Hiiva alkaa käydä vatsalaukussa, ja muuttuu alkoholiksi.
Sipuli kypsennettynä tai raakana sisältää sulfidiyhdisteitä, jotka aiheuttavat punaisten verisolujen hajoamista, ja siten anemiaa. Ongelmia syntyy pitkäaikaisessa käytössä ja suurilla määrillä.
Avokado sisältää ainetta, joka vahingoittaa sydänlihasta, aiheuttaa oksentelua, ripulia ja hengenahdistusta. Avokadon kuori, lehdet ja siemenet ovat tunnetusti myrkyllisiä monelle eläinlajille, mutta myöskään hedelmälihaa ei suositella.
Australianpähkinä (Makadamia) saattaa aiheuttaa joillekkin koirille syvää väsymystä ja hermostollisia oireita, jotka voivat ilmetä lihaskramppeina ja koordinaation puutteina. Oireet tulevat noin 12 tunnin kuluessa pähkinöiden popsimisesta, ja häviävät yleensä parissa päivässä, mutta ovat vähintäänkin epämiellyttäviä tuntemuksia.
Rusinat ja viinirypäleet ovat tutkimusten mukaan aiheuttaneet koirille munuaisvaurioita, ja jopa kuolemaan johtaneita myrkytyksiä. Epäselvää on kuitenkin edelleen aiheuttava aine-osa ja sen määrä. Viimeaikoina epäilyt ovat kohdistuneet viinirypäleiden kasvatuksessa käytettyihin torjunta-aineisiin. -Mutta oli mikä oli, terveellisintä jättää popsimatta.
Juurekset raakoina suurina palasina ja määrinä voivat tukkia suoliston ja aiheuttaa jopa leikkausta vaativan hengenvaarallisen tilan. Ensiapu: Parafiiniöljy
Sokeri on täysin turha koiran ruokavaliossa. Se nostaa verensokeria, joka aikaa ja ikää myöten voi johtaa diabetekseen ja sokeutumiseen.

Edellisten lisäksi kaikki lääkkeet, kemikaalit, pesuaineet ja myrkyt kaappiin ja kaapin ovi kunnolla kiinni.

Hyvä kun tutkitaan ja saadaan tietoa että osataan varoa, mutta ihan hirveesti ei kannata vetää herneitä nenään, jos näistä jotain on tullut naposteltua, eikä se koirassa näy. En ole vielä kuullut koiran kupsahtaneen siihen paikkaan syötyään esim. rusinoita tai sipulia. Harvalle ne edes kelpaavat sellaisinaan. Pennut tietysti ovat oma lukunsa, niille kelpaa kaikki. Jatkuva pitkäaikainen altistuminen voi olla kohtalokkaampaa. Pienet koirat ovat suuremmassa vaarassa kuin isot. Seuraa koirasi vointia, ja reagoi sen mukaan.

Ennen vanhaan kun tietoa ei ollut, meidän Santtu-koira söi hyvällä ruokahalulla silloin tällöin kaupan maksalaatikkoa rusinoineen, ja popsi siinä samalla kaiken maailman väri-, lisä- ja säilöntäaineet, sekä suolat ja mausteet, joista jokaikisen kyseenalaistan täysin, perustuen tämän päivän tietoon, koiran jokapäiväisessä ravinnossa. Kaikesta huolimatta Santtu eli normaalin terveenä reippaasti yli 13-vuotiaaksi. -Ja kuinka se rakastikaan mansikoita.

Myrkytys vaatii aina pikaiset toimenpiteet ja hyvät neuvot. Jos epäilet myrkytystä, tai koira voi huonosti syötyään jotain epätavallista, ota välittömästi yhteys eläinlääkäriin!
Katso tarkemmin ensiapuohjeita

Ensiapua koiralle joka on syönyt terveydelle vaarallista

Oksennuta koira jos syömisestä on kulunut vain vähän aikaa. Se tapahtuu työntämällä sormet kurkkuun, tai laittamalla suolaliuosta suuhun (1 tl suolaa/10 painokiloa kohti). Jos koira ei oksenna älä anna lisää suolaa. Älä koskaan oksennuta teräviä asioita tai syövyttäviä aineita syönyttä koiraa.
Suolitukokseen parafiiniölyä.
Myrkkyjä neutralisoi maitotuotteet, varsinkin hapanmaitotuotteet. Lääkehiili estää myrkkyjä imeytymästä imemällä ne itseensä.
Rotanmyrkkyä syöneelle koiralle K-vitamiinia.
Teräviä asioita nielleelle koiralle tankoparsaa, koska parsan sitkeät kuidut eivät sula elimistössä, ja ne kietoutuvat muun sulamattoman massan ympärille suojaten suolistoa.
Ksylitoli (Xylitoli): Puhtaan sokerin, mieluiten hunajan hierominen suun limakalvoille. Annostele ruokalusikallinen/5 painokiloa kohti puolen tunnin välein, kunnes oireet häviävät.

Ensiavun jälkeen ota aina yhteys eläinlääkäriin!

Rantakukkia käytiin nuuskimassa

Juomakuppina vesiputous

Tämä laite hankittiin puolisen vuotta sitten. Tomppa, joka muutenkin hulluna lutrailee vesien kanssa, otti uuden juoma-astian omakseen heti kun virta saatiin kytkettyä, ja vesi alkoi virrata. Freddy oli ensin utelias lorinasta, mutta juomiselle se sanoi hetiäkkiä jyrkästi ei. Suostutteluihin se vastasi häipymällä tiehensä.

Vasta parin kuukauden kuluttua näin sen ensimmäisen kerran juomassa aivan astian reunalta, ja niin se tekee edelleen, välttäen visusti osumasta putoukseen.
Laitteen ansiosta on saatu Tomppaa vihdoinkin vieroitettua pois hanojen kimpusta suttaamasta, ja juomasta liian kalkkipitoista vesijohtovettä. Ossi ei juo "kissojen" kupista, ainakaan vielä.
Tavallisia vesikuppeja laite ei tehnyt tarpeettomiksi, joista kissat juovat siinä kuin ennenkin. Mutta laite lisäsi selvästi enemmän Tompan, ja jonkin verran enemmän Freddyn juomista. Munuaisten toiminnan kannalta riittävä nesteen saanti on tärkeistä tärkeintä. Kissojen sairauksista pissavaivat ovat turhan yleisiä, ikäviä ja pelottavia. Niihin on reagoitava aina nopeasti ja oikein, tai henkikulta on vaarassa. Paras ja helpoin tapahan on aina ennakoida ja hoitaa terveyttä, jottei ongelmia syntyisi ollenkaan. Siinä kaikki keksinnöt ovat tervetulleita, tämäkin, ja tällä kokemuksella se saa jäädä.

Meillä vesisäiliö riittää noin viikon. Parin viikon välein puhdistan koko laitteen ja vaihdan vedet. Mitään nuljaskaa ei silloin vielä ole. Laite menee osiin ja se on helppo ja nopea homma pesaista vaikka fairylla käsin (on se konepestäväkin), ja kasata uudelleen. Osat istahtaa ihan tukevasti paikoilleen, ja koko homma vie parikymmentä minuuttia. Hiilisuodattimen olen vaihtanut joka toinen kuukausi, ja samalla puhdistanut kalkkijäämät pumpusta etikkaliemellä. Olen käyttänyt laitteessa valmiiksi suodatettua vettä. Vekotin ei juurikaan pidä ääntä, paitsi veden alkaessa loppua, ja silloin kun Tomppa juo, kuuluu pulputus.

Ossi toipui hyvin -kunnossa ollaan taas

Leikkauksen jälkeiset päivät Ossi lepäili enemmän ja nukkui tavallista sikeämmin, johtuen myös lääkityksestä; kipulääkitys oli päällä 3 päivää ja antibiootit 6 päivää.

¿salasana...?

Toipuminen oli hämmästyttävän nopeaa. Kotosalla Ossukka touhusi tuttuun tapaansa jonkin verran jo heti seuraavana päivänä, ja piristyi päivä päivältä.

Ulkona yritettiin rauhallisempaa tahtia, eläinlääkärin suosituksesta, mutta Ossia oli liki mahdotonta jarruttaa. Haavat eivät haitanneet menoa, eikä kipuja tuntunut olevan. Ossi paineli päivittäiset kolme lenkkiään tavalliseen tapaan, ei hidastellut vauhtiaan, saati suostunut lyhentämään aikaa enempää kuin reittiäkään.
Kahdessa jälkitarkastuksessa kaikki oli hyvin. Tikit sulivat pois itsekseen. Ainoat ongelmat aiheutti laastari. Liima ärsytti vatsanpohjan herkät alueet punaisiksi. Ja sitten vielä  irrottaminen. Ainakin puoli tuntia ähelsin laastarin kimpussa turhaan, kunnes tajusin, etten pysty irrottamaan sitä millään keinolla kivutta pois, eikä sitä siihenkään voi jättää repsottamaan. Sitten keksin osoittaa Ossille osittain irti olevaa laastaria -¿kato! mikä toi on?- koirapoika vilkaisi minua, nuuskaisi kerran laastaria, ja nappasi sen siinä vilauksessa irti, inahtamattakaan. -Kyllä pääsi iso helpotuksen huokaus!
Viikon ajan haava- ja ärsytysalueita hoidettiin päivittäin betadinella ja rauhoittavalla voiteella. Ossi piti ihmeen kiltisti bodyn (vauvan haalari, johon oli tehty hännälle reikä) koti-oloissa päällään, eikä yrittänytkään nuolla haavoja. Tasan 10 päivän kuluttua, kun aamulenkin jälkeen jätin bodyn pukematta, Ossi paneutui mukavasti aamiaisensa jälkeen sohvalle, ja alkoi nuolla haavakohtaa. Otin tutun siniraitaisen bodyn käteeni....
-KUULEPPAS OSSI!....siihen jätti, eikä koskenut haavaan sen koomin, eli vaivaksi saakka ei kutissut, jos ollenkaan, ja kuulo ainakin oli parantunut.

Nyt jo huomaa, että toisten koirien jälkien nuuskiminen on selvästi vähentynyt. Ossi seurailee ulkonakin enemmän ympäristöä ja tapahtumia, se on keskittyneempi, ja ehkä vähän aikuisemman oloinen.
Haavat ovat parantuneet täysin, ja nyt toivotaan lisää hyvää onnea, pitkää ikää ja terveyttä tälle meidän Oskulle.

Meidän koirapoika Ossi Ossukka on leikattu

Saman nukutuksen aikana tehtiin kaikkiaan kolme toimenpidettä;

Poistettiin vuosi sitten ilmaantunut, yhtäkkiä kasvamaan alkanut patti olkavarresta.

Puhdistettiin pienet hammaskivijäämät ikenien rajasta. Oli muuten eka kerta, että kyllä kannattaa harjailla hampaita (linkki).
Sitten vielä kastroitiin, johon ei nähty mitään tarvetta nuorempana, eikä älytty ennakoida myöhemmän iän vaivoja.
Vasta viiden vanhana Ossilla alkoi joka kevät ja syystalvi parin viikon kurjuusjaksot. Ulkona se nuuski ihan sekona toisten koirien jälkiä. Kotona me öisin kuunneltiin kuinka se sohvan nurkassa huokaili yksikseen, umpikuurona kutsuille tulla nukkumaan. Kannettuna omaan punkkaansa tai meidän viereen, ei mennyt minuuttiakaan, kun jo kipitti takaisin yksinäisyyteensä. Kissatkin sitä yritti hoivata ja helliä, puskivat, pesivät ja asettuivat ihan kylkeen lähelle, mutta Ossi meni pois, täysin tapojensa vastaisesti. Poloinen oli hyvin onneton ja stressaantunut.
Leikkauksen riskiä kuitenkin pidettiin melko suurena, koska Ossilla oli todettu sydämen toiminnassa häiriöitä.
Mutta nyt tammikuun terveystarkastuksessa Sergio, meidän eläinlääkäri kuunteli sydäntä pitkään ja moneen otteeseen:
-No mutta, tämähän on hienoa, -ei minkäänlaisia sivuääniä, se pumppaa ihan normaalisti!
Siinä paikassa aloimme punnita; -uskaltaisiko?, -olisiko nyt hyvä aika hoitaa nukutusta vaativat toimenpiteet?
Patti ei ihan vielä pakota, mutta voi sen piankin tehdä. Kastraatio minimoisi eturauhasongelmia, bakteeriperäisiä tulehduksia, ja estää kives- ja perärauhaskasvaimia, joiden riski ikää myöden kasvaa. Miinuspuolina voi olla virtsankarkailu ja lihavuuskin.
Tultiin siihen tulokseen, että nyt on hyvä tilaisuus ja aika toimia, Ossi on sentään jo 8 -vuotias.
Ossilta otettiin iso verenkuva, katsotaan sen tulokset ja tutkitaan poika vielä uudelleen viikon kuluttua.
Veriarvot olivat hyvät, ja Ossin pumpun äänet edelleen niinkuin pitikin.
Leikkauspäivänä puoli kahdelta tassuteltiin vastaanotolle. Vasta kun Ossi oli rauhoitettu ja hengitysputki anestesiaa varten oli asennettu, lähdin pois Ossin viereltä sydän kippuralla huolesta ja jännityksestä.
Puoli neljältä Sergio soitti; -Kaikki on hyvin, Ossi heräilee, malta puolisen tuntia ja voit lähteä tulemaan.

Matka oli lyhyt, aurinko lämmitti mukavasti ja henki kulki taas kevyesti. Iloinen näky odotti, -Ossi istui patjallaan häntä villisti vatkaten jo odottamassa, oli se ehtinyt itkeä tirautella ennen tuloamme.
Pienet ylikierrokset oli pojalla vielä päällä, kun lääkkeet ja hoito-ohjeet taskussa lähdettiin kotiin toipumaan, runsas viikko siinä menee, sanoi Sergio....siitä myöhemmin.          Ossin toipuminen

Pähkähullu juttu....ja dieetti...

Kävin eilen kaupassa ostamassa 20 kilon säkillisen Sertiä koiralleni. Kassajonossa nainen takanani kysyi omistanko koiran. Mitä hemmettiä se ihminen oikein kuvitteli, elefanttiko minulla olisi kotona?
Päätin piristää tylsää elämääni. Kerroin naiselle, että ei, minulla ei ole ollenkaan koiraa, vaan olen päättänyt aloittaa uudelleen Serti-dieetin. Lisäsin, että se ei ehkä ole hyvä idea, koska edellisellä kerralla päädyin sairaalaan, mutta toisaalta olin laihtunut 25 kiloa siihen mennessä kun heräsin teho-osastolta tippa molemmissa käsissä ja letku jokaisessa reiässä mitä kropasta löytyy.
Kerroin naiselle, että dieetti toimii niin, että tungetaan taskut täyteen Sertiä, ja aina kun näläntunne yllättää, heitetään pari pipanaa suuhun. Sertihän on täydellisen tasapainoista ravintoa, joten ruokavalio toimii oikein hyvin. (Tässä vaiheessa koko kassajono jo kuunteli korvat hörollään). Nainen kysyi aivan kauhistuneena, olinko joutunut teho-osastolle, koska olin saanut myrkytyksen koiranruuasta? Vastasin etten suinkaan, vaan astuin varomattomasti ajoradalle nuuhkiakseni yhden söpön kultaisen noutajan persuksia, -ja auto ajoi meidän molempien yli.
Edessäni oleva punakka kaveri nauroi niin kovaa, että olin varma, että hän saa sydärin. Sitten saapui myymälänhoitaja paikalle......

Rokote leishmaniaa vastaan on vihdoinkin saatavana!

Tätä suurta uutista koskeva lehtinen hyppäsi eilen silmilleni meidän eläinlääkärin vastaanotolla, olihan jo aikakin, ja tänne eteläisen Euroopan alueille se tulee tosi tarpeeseen.  20 vuotta tiede on etsinyt ja kehittänyt keinoa, jolla suojata koirat hietasääsken, tuon viheliäisen pirullisen pikkuitikan tautia tartuttavalta pistolta. Nyt, ensimmäisen kerran on tarjolla rokotesuoja, joka jyrkästi minimoi taudin saamisen riskiä kehittämällä immuniteettisuojan tartuntaa vastaan.

Kaikki terveet yli 6 kuukauden ikäiset koirat voidaan rokottaa. Koiran terveys todetaan verikokeella (control de prevención y diagnóstico leishmaniosis). Verikoe otetaan tassunvarresta näin, ja tämän pikatestin tuloksen saa  parissa tunnissa. Koska rokotteen vaikutusta ja tehoa jo tartunnan saaneilla ja sairailla koirilla ei ole tutkittu, heille sitä ei suositella. Matotartunta heikentää rokotteen tehoa, joten madotus on syytä hoitaa ennen rokottamista.
Rokotus on kolmivaiheinen;
1.  -Ensimmäinen rokotus
2.  -Kolmen viikon kuluttua toinen rokotus
3.  -ja taas kolmen viikon kuluttua kolmas rokotus
Sen jälkeen tarvitaan vain yksi rokotus vuosittain ylläpitämään suoja.
Erityisesti painotetaan, että rokotussuojasta huolimatta, on edelleen tärkeää kaikin olemassa olevin keinoin ja toimenpitein estää ja välttää itikan pistot.

Rokotuksella on havaittu joitakin ajan kanssa häviäviä sivuvaikutuksia. Alueilla joilla ei ole, tai on vähäinen leishmanian vaara, sen ottamista ja ottamatta jättämistä kannattaa punnita tarkkaan. Kaikissa tapauksissa on järkevää keskustella eläinlääkärin kanssa yksityiskohdista ja analysoida haukkukohtaisesti hyöty/haitta -asioita.
Lue lisää taudista: Koiran leishmania