Hurja leguaani iguaani

Aamuvarhaisella meillä oli asiaa puiston toiselle laidalle. Eihän sinne koirat saa mennä, eipä tietenkään, mutta kun vartijaa ei näkynyt missään, tilaisuus teki heti varkaan, ja päätettiin oikaista puiston kautta. Ihan pikapikaa mennään, ei pissitä, ei kakita, eikä aiheuteta minkäänlaista hämminkiä eläinten keskuudessa, nappaan Oskun kainaloon, jos joku kukko aikoo sen pöllyttää, ne osaa usein olla tosi ärhäköitä, ollaan nähty aidan toiselta puolelta.

Heti portilla meidän kylkeen liimautui kaakattava ankkalauma. Tunnettiin luissamme asti, että jotain oli unohtunut. Vierailijat toivat näköjään tuliaisina leipää, ja meillä ei sitä ollut. Onneksi eräs pikkumuksu patonki kädessään pelasti meidät.
Puiston sisällä on myös

pikkuruinen kappeli, jonka edessä riikinkukko venytteli itseään aamuauringossa päivän alkuun. Sillä on tapana nukkua yönsä kappelin kadun puoleisen pylvään nokassa, ollaan nähty iltalenkillä. Onpas se komea värikkäine sulkineen näin ihan läheltä katsottuna.

Oltiin jo melkein puiston toisella laidalla, kun huomattiin puiden katveessa iso terraario, no äkkiäkös me se vielä vilkaistaan, funtsattiin.  Kuivuneella oksan karahkalla makaili niin komea lisko, että se ensinäkemältä näytti pikemminkin lelulta tämmöisen liskoja tuntemattoman silmissä. Pelottavan kookaskin, onneksi oli lasi välissä, ja mitkä värit, ihan kuin ne olisivat värähdelleet valokulman mukaan. Ossi nuuski ja tuijotti nenä kiinni lasissa, eikä otus ollut siitä millänsäkään, ihan rauhallisen oloinen tyyppi.

Oltiin jo pois lähdössä, kun huomattiin saman  terraarion äärimmäisessä nurkassa puolet pienempi, liki väritön lisko, joka makasi maassa kummallisen littanana...samalla jäi pari sydämenlyöntiä väliin, kun nähtiin paha verinen ruhje sen selässä, eikä se näyttänyt hengittävän... kamalaa, jos se onkin kuollut. Lähdettin juoksujalkaa hakemaan vartijaa. Liskorukka oli onneksi hengissä, mutta kovin sairaan oloinen. Se pääsi muualle hoitoon ja toipumaan.

-Kevätvammoja, sanoi vartija. Tunteet on monella lajilla kuumina ja riitaa tulee herkästi, sitten tällaistakin sattuu. Harvinaista, mutta ei tavatonta, kuulemma.
Lisko on leguaani eli iguaani, se on hyvin yleinen myös lemmikkinä, vaikka on suuritöinen ja tarvitsee valtavan terraarion.

-hymyileekö se!

Iguaanilla on pienet hampaat, eikä sen äkkinäisestä puremisesta synny yleensä pahaa jälkeä, mutta jos se todella suuttuu ja puree, sen hampaat toimii kuin saha, ja jälki on syvempi ja repaleisempi. Ensisijaisesti se käyttää voimakasta häntäänsä puolustamiseen. Kesyttäminen ei ole ihan helppoa, se vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta pitkän tutustumisen jälkeen se voi suostua rapsutteluihin ja syömään kädestä. Säyseys on yksilöllistä ja riippuu olosuhteista ja stressitekijöistä. 

-Jaappa, en kyllä ihan tällä tuntumalla uskaltaisi tehdä tuttavuutta, saattaisi jäädä meikäläiseltä rapsuttelematta, kerta vilkaisu lisää riitti varmistamaan, että aivan varmasti jäisi.

Vartija ei noteerannut Ossin puistovisiittiä ollenkaan, kerrankin se osasi olla kuin Rintintin, kuunnella ja katsoa yhtä huuli pyöreänä kuin minäkin liskotietoutta, ja johan me toisessa päässä puistoa oltiinkin, että mitäpä siitä enää.

20.6.2011
Tämä hurjan näköinen lisko on ollut hurjan kiinnostuksen kohde, joten tässä vielä livenäkin, -silvuplee, parin minuutin esittelyvideo