Stanleyllä ja leveällä teipillä on helppo muokata tuotelaatikot pikapikaa uusiokäyttöön. Riehu- touhu- väijyntä- ja nukkumakäytössä niistä on iloa vielä pitkään. Freddyn ja Tompan peuhuissa laatikot notkuu ja keikkuu ainakin viikon verran ennen kuin on todellisessa roskiskunnossa. Kun uutta aletaan väsätä, kissat pörräävät niin malttamattomina jo laatikon kimpussa, että nenät ja viikset on vaarassa aukkoja leikattaessa. Paras pistää innokkaat mirrit oven toiselle puolelle turvaan odottamaan.
Oli jo aika uusia Ossin kylpyviitta. Tämän saa kivasti ympärille ammeesta nostettaessa, eikä vesi valu ympäriinsä. Se on puuvillafroteeta, ihanan pehmeä ja lämmin viileillä ilmoilla. Jos haluaa tassutella, vatsakappale on helppo kietaista selän päälle, ettei haukku kompastu. Nyt sesonkina kesäikaan näitä saa kaikista rannikon rantavaateputiikeista, ja muotia on mistä valita; Hello-Kitty -kisusta Ferrariin, on ankkaa, sammakkoa ja kaikkea siltä väliltä. Ossin hämähäkkipoika-huppari irtosi 8 eurolla.
Vieläkin kuulee, että paras tapa irrottaa punkki on peittää se voilla tai öljyllä niin ettei punkin takaosassa olevat hengityselimet saa ilmaa. Tällä keinolla punkki irrottaa hitaasti ja varmasti. Mutta, tukehtuessaan se saattaa oksentaa, ja voi oksentaa myös borrelioita puremakohtaan, joten tautivaaran vuoksi keino kannattaa sulkea kokonaan pois laskuista. Joka vuosi nousee tiedotusvälineissä esiin hyvänä siistinä keinona punkin irrottaminen pumpulipuikolla. Pumpulipuikko kosteana tai kuivana saa punkin irrottamaan vain koska se ei saa ilmaa, jolloin vaarana on punkin oksentaminen ja borrelioosi tartunta, -eli ei järkevä keino ollenkaan.
Tavalliset pinsetit, punkkipihdit ja punkkihaarukat, joita myy alan liikkeet ja apteekit, ovat tehokkaita ja turvallisia poistovälineitä.
Aseta pihti hyvin tarkkaan ihon ja punkin väliin, ja kevyesti vetämällä ja hitaasti kiertämällä, ruuvaavalla liikkeellä vedä punkki ulos. Irrotuskohta saattaa punottaa ja siinä voi tuntua pieni patti useita päiviä, joka yleensä häviää ajan kanssa.
Jos punkin pää tai kärsä jää ihon alle, älä kaivele sitä pois äläkä yritä puristaa sitä ulos. Ihon alle jäänyt punkin osa
nousee itsestään pois ruven mukana. Tarkista alue päivittäin, jos se alkaa
aristaa tai turpoaa, punottaa ja tulehtuu, ota yhteys eläinlääkäriin.
Puremakohdan desinfiointiin olen käyttänyt alkoholiin kostutettua topstikkua, mutta jos iho on rikki, niin betadine tai vastaava antiseptinen aine on yhtä hyvä, eikä satuta kirvelyllä haukkua. Kädet on syytä pestä homman päätteeksi.
Punkin voit irrottaa myös sormilla, jos kanttia riittää, tai tilanne pakottaa. Se vaatii enemmän aikaa ja rauhallisuutta, ettei punkin pää jää ihoon, koska sormia ei ihan sinne väliin saa. Ota punkista tukeva ote niin läheltä ihoa kuin voit, puhalla karvat pois sormien ja punkin välistä. Hitaasti kiertäen ja hitaasti vetäen tunnet minuutissa tai parissa kun se irtoaa. Varo puristamasta punkkia, koska vaarana on, että se oksentaa puremakohtaan, ja aiheuttaa tautitartunnan.
Itse irrotin kerran punkin Ossista paljain sormin autossa täydessä vauhdissa. Kun Ossi tapansa mukaan pisti päänsä etupenkkien välistä rapsutettavaksi, tunsin kaulassa nyppylän. Komensin Ossin syliin ja aloin sormin vetämään kiertämällä punkkia irti, joka muutamassa minuutissa irtosikin ihan onnistuneesti, mutta....inhotuksen väreet ravistaa vieläkin, -hyihyihyi helkkari!
Onneksi en ollut ajajan paikalla. Nyt on pinsetit aina mukana.
Viljo katosi retkilleen viime vuoden syyskuussa. Aika lailla me sitä odoteltiin palaavaksi, mutta alkuvuodesta alettiin jo uskoa, ettei enää nähdä sitä ikinä. Yllätys oli täydellinen, kun se juhannuspäivänä ilmestyi vanhalle aurinkopaikalleen terassin seinustalle. Pieniä epäilyksiä sen läsnäolosta heräili jo viikkoja ennen, koska terassilta olivat hävinneet kaikki öttiäiset, pikkukärpäset, hämähäkit ja sen sellaiset. Myös Tomppa viihtyi yllättäen ihmeen hyvin yöaikaan "torkkumassa" tuntikausia terassin ovimatolla.
Viikon ajan Viljo asusteli kuin ennen. Päivisin se köllötteli auringossa, ja iltahämärän aikaan se lähti terassin aidan yli retkilleen, aina samaan aikaan. -Ja sinne se on jäänyt taas, tai sitten asustelee jonkun muun kaapin takana, jota ei täältä ikkunoista näe. Mutta mikä sen mukavampaa kun tietää, että Viljo elelee lähistöllä, -niin me uskotaan. Terassi on edelleen puhdas ötököistä, eikä tarvinne Tompalta kysellä, mitä se sinne pimeälle terassille vieläkin öisin tiirailee. -Viljoo varmaankin tiirailee.
Kissan biologinen ikä riippuu ravinnosta, terveydentilasta, geeneistä ja elinympäristöstä. Rotukissa ja maatiaskissa elävät samoilla eväillä yhtä pitkän elämän. Eri roduilla perimä ja kehitys, sekä jalostukseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa paljonkin. Siamilaisen kissan uskotaan elävän vuosia pidempään kuin persialaisen kissan ja pienen pidempään kuin suuren kissan. Tutkittua varsinaista faktatietoa on vähän, ja niihinkin poikkeuksia löytyy aina. Meidän Trasseli oli persialainen kissa, joka vielä 17-vuotiaana muutti mukanamme tänne espanjan aurinkoon, josta sai nauttia terveenä, auringon lämmössä terassilla makaillen ja uutta maailmaansa tarkkaillen vielä yli kolme vuotta. Huolehtiva perhe, hyvä turvaverkko ja rutkasti onnea tuo aina lisävuosia varsinkin kissan elämään.
Tavallisesti koiran ja ihmisen ikävertailussa on käytetty kerrointa 7, joka onkin suuntaa antava. Koiran elinikä on pidentynyt vuosikymmenien kuluessa, nykyisin on enemmän tietoa ja sitä kautta mahdollisuuksia vaikuttaa elämän pituuteen. Parempaa ruokaa ja hoitoa on runsaasti saatavilla myös erityistarpeisiin. Tiedetään, että pienet koirat elävät yleensä pidempään kuin suuret, ja jokaisella rodulla on rotukohtainen keski-ikä. Lihavuus laskee koiran elinikää ja altistaa sairauksille. Koirat kärsivät elintasosairauksista aivan kuten me ihmisetkin. Koiran pitkään terveeseen elämään voi vaikuttaa yhtälailla kuin omaansakin. Hyvät terveelliset elämäntavat jo pennusta alkaen, eikä vanhuuskaan sitten joskus tullessaan vaivaa niin pahasti.
Stanleyllä ja leveällä teipillä on helppo muokata tuotelaatikot pikapikaa uusiokäyttöön. Riehu- touhu- väijyntä- ja nukkumakäytössä niistä on iloa vielä pitkään. Freddyn ja Tompan peuhuissa laatikot notkuu ja keikkuu ainakin viikon verran ennen kuin on todellisessa roskiskunnossa.
Oli jo aika uusia Ossin kylpyviitta. Tämän saa kivasti ympärille ammeesta nostettaessa, eikä vesi valu ympäriinsä. Se on puuvillafroteeta, ihanan pehmeä ja lämmin viileillä ilmoilla. Jos haluaa tassutella, vatsakappale on helppo kietaista selän päälle, ettei haukku kompastu.
Vieläkin kuulee, että paras tapa irrottaa punkki on peittää se voilla tai öljyllä niin ettei punkin takaosassa olevat hengityselimet saa ilmaa. Tällä keinolla punkki irrottaa hitaasti ja varmasti. Mutta, tukehtuessaan se saattaa oksentaa, ja voi oksentaa myös borrelioita puremakohtaan, joten tautivaaran vuoksi keino kannattaa sulkea kokonaan pois laskuista. Joka vuosi nousee tiedotusvälineissä esiin hyvänä siistinä keinona punkin irrottaminen pumpulipuikolla. Pumpulipuikko kosteana tai kuivana saa punkin irrottamaan vain koska se ei saa ilmaa, jolloin vaarana on punkin oksentaminen ja borrelioosi tartunta, -eli ei järkevä keino ollenkaan.
Irrotuskohta saattaa punottaa ja siinä voi tuntua pieni patti useita päiviä, joka yleensä häviää ajan kanssa.
Ossista paljain sormin autossa täydessä vauhdissa. Kun Ossi tapansa mukaan pisti päänsä etupenkkien välistä rapsutettavaksi, tunsin kaulassa nyppylän. Komensin Ossin syliin ja aloin sormin vetämään kiertämällä punkkia irti, joka muutamassa minuutissa irtosikin ihan onnistuneesti, mutta....inhotuksen väreet ravistaa vieläkin, -hyihyihyi helkkari!
Viljo katosi retkilleen viime vuoden syyskuussa. Aika lailla me sitä odoteltiin palaavaksi, mutta alkuvuodesta alettiin jo uskoa, ettei enää nähdä sitä ikinä. Yllätys oli täydellinen, kun se juhannuspäivänä ilmestyi vanhalle aurinkopaikalleen terassin seinustalle. Pieniä epäilyksiä sen läsnäolosta heräili jo viikkoja ennen, koska terassilta olivat hävinneet kaikki öttiäiset, pikkukärpäset, hämähäkit ja sen sellaiset. Myös Tomppa viihtyi yllättäen ihmeen hyvin yöaikaan "torkkumassa" tuntikausia terassin ovimatolla. 
Kissan biologinen ikä riippuu ravinnosta, terveydentilasta, geeneistä ja elinympäristöstä. Rotukissa ja maatiaskissa elävät samoilla eväillä yhtä pitkän elämän. Eri roduilla perimä ja kehitys, sekä jalostukseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa paljonkin. Siamilaisen kissan uskotaan elävän vuosia pidempään kuin persialaisen kissan ja pienen pidempään kuin suuren kissan. Tutkittua varsinaista faktatietoa on vähän, ja niihinkin poikkeuksia löytyy aina. Meidän Trasseli oli persialainen kissa, joka vielä 17-vuotiaana muutti mukanamme tänne espanjan aurinkoon, josta sai nauttia terveenä, auringon lämmössä terassilla makaillen ja uutta maailmaansa tarkkaillen vielä yli kolme vuotta. Huolehtiva perhe, hyvä turvaverkko ja rutkasti onnea tuo aina lisävuosia varsinkin kissan elämään.
