Sunnuntai-aamuisin, jo ennen auringon nousua, mennään Ossin kanssa usein kaupungin keskustaan, niin tänäänkin. Kun katukahvilat eivät ole vielä avanneet, eikä ihmisiä juurikaan liiku, saadaan rauhassa nuuskia paikkoja, ihmetellä ja pysähdellä ilman, että joku ajaa autolla yli, tai kävelee päälle, ja kompastuu Oskuun.
Maa on niin rutikuiva, että varmaan tämänkin yucca palmun juuret ovat nousseet keräämään kaiken mahdollisen ravinnon ja kosteuden ilmasta, ihan vihreähän se muuten on. Eikä se näytä tarvitsevan paljon maaperää juurikasvustoonsa, koska aitarakennelmat ovat kestäneet murtumatta ainakin toistakymmentä vuotta. -Se aika me ollaan tätä kirkkopuistoa on kierretty.
Tässä pensaassa oli vain yksi ainoa kukka, sen varjoisalla puolella, pimennossa. Siitä huolimatta, kukan lumoava hehku loisti jo kauas ainakin kymmenen edestä. Aamuvarhaisella,
kun auringon häikäisevä kirkkaus ei vielä haalista värejä, eikä niitä
ole pakko katsella tummien aurinkolasien takaa, voi yksi kaunis kukka
koskettaa sydämeen asti, niin kuin tämä teki. Minut se sai hymyilemään ja ihastelemaan sen herkkää kauneutta. -Onnellinen aamu. -Kiitos luontoäiti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti