 |
Silmät seuraa herkeämättä meitä, mutta kissa ei hievahdakkaan paikaltaan.
Se on ihan varma, ettei me nähdä
sitä. Se odottaa kärsivällisesti, kunnes ollaan häivytty melkein
näkymättömiin, ja kipittää vikkelästi myyrän matalana, kertaakaan ympärilleen
vilkaisematta, popsimaan aamiaisensa...
|
 |
...mutta tänä aamuna se huomasi, että se on huomattu, ja katosi salamana takana olevaan pöheikköön.
Palatessamme runsaan vartin kuluttua, mirristä ei näkynyt vilaustakaan, eikä murkinasta ollut jäljellä muruakaan, nopsa katti.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti