Aamuvarhaisella meillä oli asiaa puiston toiselle laidalle. Eihän sinne koirat saa mennä, eipä tietenkään, mutta kun vartijaa ei näkynyt missään, tilaisuus teki heti varkaan, ja päätettiin oikaista puiston kautta. Ihan pikapikaa mennään, ei pissitä, ei kakita, eikä aiheuteta minkäänlaista hämminkiä eläinten keskuudessa, nappaan Oskun kainaloon, jos joku kukko aikoo sen pöllyttää, ne osaa usein olla tosi ärhäköitä, ollaan nähty aidan toiselta puolelta.
Heti portilla meidän kylkeen liimautui kaakattava ankkalauma. Tunnettiin luissamme asti, että jotain oli unohtunut. Vierailijat toivat näköjään tuliaisina leipää, ja meillä ei sitä ollut. Onneksi eräs pikkumuksu patonki kädessään pelasti meidät.
Puiston sisällä on myös
pikkuruinen kappeli, jonka edessä riikinkukko venytteli itseään aamuauringossa päivän alkuun. Sillä on tapana nukkua yönsä kappelin kadun puoleisen pylvään nokassa, ollaan nähty iltalenkillä. Onpas se komea värikkäine sulkineen näin ihan läheltä katsottuna.
Oltiin jo melkein puiston toisella laidalla, kun huomattiin puiden katveessa iso terraario, no äkkiäkös me se vielä vilkaistaan, funtsattiin. Kuivuneella oksan karahkalla makaili niin komea lisko, että se ensinäkemältä näytti pikemminkin lelulta tämmöisen liskoja tuntemattoman silmissä. Pelottavan kookaskin, onneksi oli lasi välissä, ja mitkä värit, ihan kuin ne olisivat värähdelleet valokulman mukaan. Ossi nuuski ja tuijotti nenä kiinni lasissa, eikä otus ollut siitä millänsäkään, ihan rauhallisen oloinen tyyppi.
Oltiin jo pois lähdössä, kun huomattiin saman terraarion äärimmäisessä nurkassa puolet pienempi, liki väritön lisko, joka makasi maassa kummallisen littanana...samalla jäi pari sydämenlyöntiä väliin, kun nähtiin paha verinen ruhje sen selässä, eikä se näyttänyt hengittävän... kamalaa, jos se onkin kuollut. Lähdettin juoksujalkaa hakemaan vartijaa. Liskorukka oli onneksi hengissä, mutta kovin sairaan oloinen. Se pääsi muualle hoitoon ja toipumaan.
-Kevätvammoja, sanoi vartija. Tunteet on monella lajilla kuumina ja riitaa tulee herkästi, sitten tällaistakin sattuu. Harvinaista, mutta ei tavatonta, kuulemma.
Lisko on leguaani eli iguaani, se on hyvin yleinen myös lemmikkinä, vaikka on suuritöinen ja tarvitsee valtavan terraarion.
-hymyileekö se!
Iguaanilla on pienet hampaat, eikä sen äkkinäisestä puremisesta synny yleensä pahaa jälkeä, mutta jos se todella suuttuu ja puree, sen hampaat toimii kuin saha, ja jälki on syvempi ja repaleisempi. Ensisijaisesti se käyttää voimakasta häntäänsä puolustamiseen. Kesyttäminen ei ole ihan helppoa, se vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Mutta pitkän tutustumisen jälkeen se voi suostua rapsutteluihin ja syömään kädestä. Säyseys on yksilöllistä ja riippuu olosuhteista ja stressitekijöistä.
-Jaappa, en kyllä ihan tällä tuntumalla uskaltaisi tehdä tuttavuutta, saattaisi jäädä meikäläiseltä rapsuttelematta, kerta vilkaisu lisää riitti varmistamaan, että aivan varmasti jäisi.
Vartija ei noteerannut Ossin puistovisiittiä ollenkaan, kerrankin se osasi olla kuin Rintintin, kuunnella ja katsoa yhtä huuli pyöreänä kuin minäkin liskotietoutta, ja johan me toisessa päässä puistoa oltiinkin, että mitäpä siitä enää.
20.6.2011
Tämä hurjan näköinen lisko on ollut hurjan kiinnostuksen kohde, joten tässä vielä livenäkin, -silvuplee, parin minuutin esittelyvideo
Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että kissat tallensivat itseensä auringonvaloa silmiensä kautta, koska valo heijastui niiden silmistä öisin. Kun kissan silmät hehkuivat pimeällä, uskottiin auringon nousevan myös seuraavana päivänä. Ei ihme, että kissoja palvottiin. Tulipalon syttyessä kissat pelastettiin aina ensin, kissan tappanut tuomittiin kuolemaan, kissa balsamoitiin, jotta se, sen ajan uskomuksen mukaan, voi jatkaa elämäänsä kuoleman jälkeen, tappajaa ei balsamoitu, se oli kerrasta poikki.
Lakulla on silmät kuin kaksi smaragdia. Laku olisi voinut muinoin elää elämänsä hyvinkin palvottuna noissa egyptiläisissä kuvioissa, mutta tänään ja täällä on toisin. Parivuotias Laku asustaa pienehköä reviiriä laitakaupungin kaduilla. Sateella ja yöllä suojan tarjoaa läheinen rakennustyömaa tai viereisen hylätyn tontin lautaröykkiö, siellä on monta nukkujaa, monta turkkia lämmittämässä toisiaan. Ruokaa saa jos löytää, tai joku antaa.
Kun me aamulenkillä suunnataan Lakun kulmille, häntä pystyssä iloisena se tulee moikkaamaan, ja kulkee Ossin seurana parin korttelin matkan, aina kunnes tullaan vilkkaan valtakadun varteen. Sitä se ei ylitä, viisas kissa, se istahtaa siihen ja jää katsomaan Ossin perään. Kun kadun toisella puolella katson taakseni, se on jo mennyt. -Suerte cariño! -Onnea tällekkin päivälle, nähdään taas!
Ossin rakkaus kissoihin on lievästi sanottuna laajalti tiedossa, joten on hyvin luonnollista, että Ossin liivissä voi kulkea kisulit.
Mikä tätäkin hommaa venytti niin, että melkein kesä kerkesi tulla, vaikka talvella oli jo hyvässä alussa. -Se oli noi kissat. Liiviin piti laittaa kissoja, muttei mitään lällärikissoja, ei liian pieniä, eikä liian isoja, ei liian näkyviä...ei mitään julistavaa, joka hyppää silmille, vaan ihan fiksusti aikuisen haukun tyyliin....hmmm, tämän tapaiset, ehkä kuitenkin vähän pienemmät olis saanu olla..tai ei sittenkään.
-Olipa vaikea juttu, mutta nyt ne on viimisen päälle valmiit, ja se siitä.
Kun yö saapuu ja valot on sammutettu, villimirrit lähtee liikkeelle ja meillä alkaa usein riiviöiden yö. Onkohan mitään niin älyvapaata, samalla huvittavaa ja ärsyttävää, kuin pitkästynyt kissa, saati kaksi, keksimässä jotain kivaa ajantappajaisiksi keskiyön hiljaisuudessa, kun koko tienoo nukkuu. Kissan oma ohjelmatoimisto korvien välissä on alansa huippuosaaja, jolla on kyky kehittää hetken mielijohteesta loppuun asti hiottuja mestarillisia toimintapätkiä, karmivaa jännitystä ja hyytäviä hetkiä täysin tyhjästä.
Kumma miten vaikea ihmisen on mieltää kissan tassujen töminää, tai yleensäkään kissaa aiheuttamassa ääntä. Vuosia sitten alakerran Señora kertoi joskus valveilla ollessaan kuulevansa Ossin tassuttelevan öisin, -kukkua kans, ei se Osku ole. Ossi-poika nukkuu onnellisesti tuhisten yöt läpeensä. Kissat ravaa ja keksii kepposiaan mieluiten juuri pimeällä, siksi kaikki mahdolliset virikkeet yritetään pistää piiloon oman ja naapureiden yörauhan takaamiseksi, aina siinä kuitenkaan onnistumatta.
Freddyn ja Tompan yölliset telmimiset ja takaa-ajorallit on saatu vähenemään iltaan painotetulla ulkoilulla, leikkimisillä ja myöhäisellä ilta-aterialla.
Mutta kissa on kissa, sillä virtaa piisaa vaikka kesken latauksen, siinä ei auta ikä, opetukset, eikä ihmisen tahto.
Varsinkin näin keväällä taas
kärsivällisyyttä kysytään, kun keskiyön täydessä hiljaisuudessa kajahtaa kymmenesti pomppiva pingispallo kivilattialle, niinkuin viime yönä,
-ja eikun pystyyn...hakemaan se halvatun pallo pois niiltä
...pakkoko sekin oli lingota kaapin päältä..
Vilpoinen tuuli ja ilta-auringon säteet turkilla, -kissan elämä on mallillaan.
Maa järisi muutamia sekunteja ilta seitsemän maissa, sen verran, että pöytä ja tuolit tutisi ihan tuntuvasti, veikkaisin yli kolmea richterin asteikolla. Karvaturrit ei tärinöitä noteeraa, mutta itsestä ne tuntuu aina vähän häijyltä, ei kuitenkaan niin pelottavilta enää kuin alkuaikoina.
Viime tietoa; klo 20.30 uutiset kertoi Lorcassa maan järisseen kahdesti, 5,1 ja sitä edeltävän 4,6 richterin asteikon voimakkuudella. Vähintään 7 henkilöä on kuollut, ja aineellisia vahinkoja on runsaasti. Ihmiset ovat hyvin peloissaan taivasalla, tilanne on sekasortoinen ja vakava. Lisää uutisia aiheesta voi lukea esim: www.elpais.comLorca on meistä noin 140 km sisämaahan.
"parantavat ryhtiä ja kävelyä, aktivoivat käyttämättömiä lihaksia, vähentävät polvi- ja lonkkaniveliin kohdistuvaa kuormitusta......voivat auttaa selkä-, lonkka- ja jalkavaivoissa........ reipas kävely vastaa kuntosalia"...
Uteliaisuus heräsi, terveellisyys kiinnostaa aina, vaikkei niin kauheita vaivoja onneksi olekaan. Pitkään googlettelin näitä kaarevapohjaisia ihmeitä, ja kävin niitä kenkäkaupassa sovittamassakin, mutta hinnat alkaen 129 euroa, ei juurikaan innostanut huuhaata vai ei -kokeiluun.
Naapurin kanssa tuli juttua, ja funtsailtiin, että jos ne kerran ovat niin erinomaiset, niin se on sitten vain pienestä ajasta kiinni, kun kysyntä kasvaa ja kiinalainen pukkaa sarjatuotantona markkinoille tämänkin malliset tossut, jotka meikkä saa maksaa hampaita kiristelemättä. -Ja niinhän siinä kävi.
Nyt on nelisen viikkoa ja useita päivittäisiä kilometrejä takana. Ensimmäiset 500 metriä tuntui vähintäänkin erikoisilta, sitten lähti kulkemaan ihmeen helposti ja kevyesti. Toisin kuin ennen, pitkänkään lenkin jälkeen ei tunnu missään. Juuri se tekee niistä hyvät, ja sekin ettei vieläkään ole keksinyt moitittavaa. Entiset parhaat lenkkarit tuntuu nyt jotenkin lätysköiltä, kerran sateella laitoin ne säästääkseni näitä uusia.
En minä ainakaan huomannut yhtään mitään eroa niiden kamalan kalliiden ja näiden välillä. Näistä EIFA:n lenkkareista maksoin 19,90 ja tossuista 15 euroa paikallisessa kiinalaisessa kenkäkaupassa. Nyt maksaisin hyvinkin paljon enemmän, onneksi ei tarvi.
----------------------
1.6.2012 kokemukset vuoden kuluttua....
Nyt on kahdet tallattu
loppuun päivittäisessä käytössä, kolmannet on menossa ja
upouudet sisäänajossa. Puolen vuoden käytön jälkeen iski
tuskallinen polvikipu. Kun ei muuta keksitty, niin epäiltiin näitä
tossuja aiheuttajaksi, lääkäri suositteli vaihtoa perinteisiin
lenkkareihin. Jätinkin nämä pariksi päiväksi “lepäämään”.
Mutta polvesta huolimatta otin ne mukavuutensa takia uudelleen
käyttöön. Polvikipu häipyi omia aikojaan tossuista huolimatta, tai ties vaikka niiden ansiosta, parissa viikossa,
eikä ole palannut, mikä lie ollut.
Varsinaisista
terveysvaikutuksista, ja laihduttavista ominaisuuksista en osaa
sanoa, koska onneksi ei kummempia vaivoja ole ollut, eikä
liikakilojakaan. Mutta sehän tiedetään, että liikunta ja kävely on terveyttä, eikä siitä nauti hammasta purren. Näissä tossuissa tykkään kulkea, olen ollut tyytyväinen, todella, ne ovat mukavat jaloille ja koko
kropalle. Aina kun vaan mahdollista, kengät jää ja tossut
lähtee. Saahan näitä kaarevapohjaisia jo vaikka minkä näköisinä
kenkinäkin, mutta tossu on aina tossu, kuin taivas minun jaloilleni.
-Eläköön pitkään tämä tossumuoti.
