Kissan sydänmato

Sydänmatoalueilla elävä ja oleskeleva kissa voi saada Dirofilaria immitis -hyttysen välittämän sydänmatotartunnan, joskin se on hyvin epätavallista. Kissan elimistö on selvästi vastustuskykyisempi tartunnalle kuin koiran. Muutenkin erot koiran sydänmatotautiin ovat merkittäviä. Kissan elimistö ei tarjoa suotuisia elinolosuhteita toukille, joista vain 0-25 % kehittyy kissalla aikuisiksi madoiksi, kun taas koiralla sen tekee 40-90 %. Tartunnan tuloksena on 2-5 pienempää matoa, joiden elinikä on korkeintaan kolme vuotta. Toukkien esiintyminen veressä on myös harvinaista. Kissan sydänmadot asettuvat tavallisesti keuhkojen valtimoihin, aiheuttaen pääasiallisesti hengitystieoireita; -hengenahdistus, -huohottaminen, -suu auki hengittäminen ja nopea hengitys. Myös oksentelu, vaahto suusta, ruokahaluttomuus, kouristukset ja ripuli ovat oireina.
On hyvinkin tavallista, että tutkimuksissa oireet tulkitaan virheellisesti astmaksi tai keuhkoputken tulehdukseksi. Matkalaisen on tärkeää mainita kissan oleskelusta sydänmatoalueella, jotta oikean diagonoosin tekemiselle annetaan mahdollisuus ja kissa saa aikaa hukkaamatta asianmukaisen hoidon. Ilman hoitoa tauti on kissalle tuskallinen ja kohtalokas.

Tehokas ennaltaehkäisy suojaa kissan. Äläkä anna kissan oleilla ulkona yöaikaan, jolloin riski on suurin.