...ja me sitä. Kiva että gekkosemme asettui asustamaan tuohon työhuoneen ikkunan tuntumaan, yhteys säilyy. Ei se ole kesyyntynyt, eikä me olla sitä yritettykään kesytellä, koska uskotaan, että sillä on turvallisempaa, kun osaa painella piiloon. Utelias se kuitenkin on, ja fiksumpi kuin arvattiinkaan, koska pyykkejä saa ripustaa ja touhuilla siivousvehkeiden kanssa normaalisti mekkaloiden sen lähettyvillä, mutta jos yrität hiipiä, tai menet suoraan liian lähelle kurkkimaan, niin -viuh vaan, sinne viuhahti arkun taa piiloon.Kesäkuussa nähtiin ihan päivittäin, mutta nyt kun helteet ovat harventaneet ötököitä, Viljon ruoan saanti ei taida olla riittävä tässä meidän terassilla. Se saattaa olla kolmekin päivää reissussa, ja sitten taas, jonain aamuna saadaan nähdä kun se vilahtaa päivän kuumimmaksi ajaksi varastoarkun taakse piiloonsa, menisköhän nukkumaan? Myöhään iltapäivästä se alkaa taas liikuskella terassin seinustalla, ja heti kun aurinko on laskenut, alkaa tekemään lähtöä retkilleen.
Sillä on veikeä tapa viivähtää ennen menoaan terassin väliaidan päällä ja kurkkia sisälle ikkunasta. Viitisen minuuttia se kuikuilee kaulaansa venyttäen ikkunasta sisälle, ja sitten se häviää aidan taakse hämärään yöhön. -On sille vilkutettu, ja toivoteltu onnet, että tulisi ehjänä takaisin, kun kerran on tämän kodikseen ottanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti